USA:n kiertomatka, Colorado 12.-15.10.2011

Tämä matkakertomus on siltä ajalta, kun kirjoittelin ensimmäisiä blogejani suoraan Bloggeriin. Kuvat aukeavat suurempana, kun klikkaat niitä.

Wichitasta Coloradoon

Keskiviikkona 12.10 siirryimme aamulla kentälle ja lensimme Coloradoon, Longmontin kentälle, joka sijaitsee jonkin verran Denveristä pohjoiseen. Ilmakuoppia oli tavallista enemmän, kun vuoret alkoivat olla lähellä. Ilmavirtaukset saivat koneen lentämään tavallista levottomammin, mutta todella turvallisesti, kun kapteenimme antoi ymmärtää.

Kirjat tulivat luetuiksi ennen Coloradoon saapumista.

Vettä saa, kun tekee altaita.

Siellä se siintää, Coloradon vuoristo. Oli järkevä juttu siirtää lento aamupäivään, sillä kirkkaassa aurinkoisessa säässä lähestyminen vuoristoon oli vaikuttava näky.

Longmont

Laskeuduimme Twin Peaks- kentälle muutaman minuutin ajomatkan päähän Marja-Liisa-serkun omakotitalosta. Hokaankin, että jokaiselle serkulla on ”oma lentokenttä”. Sellaista se on Ameriikassa elämä. Jälleen oli vuorossa lämpimät halaukset. M-L olimme viimeksi tavanneet edellisen vuoden kesällä sukujuhlissa Lahdessa.

Halloween- juhla oli lähestymässä ja se näkyi kaikkialla.

Marja-Liisalla on upea omakotitalo Longmontissa.

Näin ne lehdet löytävät omistajansa. Tämähän on kuin sarjakuvissa.

Luonto oli kauneimmillaan ihan niinkuin meitä varten.

Tulipahan vähän katsotuksi baseballiakin livenä.

Boulder 12.10.

Majoittumisen jälkeen lähdimme tutustumaan puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Bolderin kauniiseen kaupunkiin. Se oli todella viehättävä yliopistokaupunki, jossa oli kaunis, toimiva kävelykatu. Siitä saisi Lahti ja monet muut kaupungit ottaa oppia.

Aika meni rettekästi kaupunkia katsellen, U-J:n lempipaikassa kirjakaupassa piipahtaen ja pitkästä aikaa pitzaa syöden.

Terveisiä Tomille!
Kauas on pitkä matka. Sitten olikin aika siirtyä kämpille.
Matka Estes Parkiin ja sen luonnonpuistoon 13.10.
Torstaina lähdimme ensimmäiselle vuoristokierrokselle lähistöllä sijaitsevaan ”Ewerwoodiin”. Maisemat olivat matkalla upeat ja kaupunki kuin elokuvista. Meille se toi mieleen kovasti tykkäämämme Everwood-tv-sarjan. Kiertelimme ja katselimme sitä tovin, jonka jälkeen kävimme vielä lähistöllä sijaitsevassa kansallispuistossa katselemassa vekkuleita villieläimiä. Löytyihän noita.

Itse Z.Z.Topkin oli siellä, I believe?

Harpisti bongasi toki heti harpun.

Olihan siellä Coloradon Ewerwoodissa todella kaunista.

Luonnopuistossa oli lähinnä hirvieläimiä.

Luonnonpuisto oli erittäin suosittu kiikarointipaikka. Elkeissä löytyi.

Perjantaiaamuna lähdimme porukalla paikallisen vapaaehtoisjärjestön viikkotapaamiseen. Marja-Liisalla oli siellä pieni puheenvuorokin, jonka aikana järjestön jäsenet saivat kuulla, että hänet oli valittu eräässä toisessa järjestössä ”Vuoden vapaaehtoiseksi”. Hyvä serkku! Tilaisuuden pääesityksenä oli kuvakavalkaadi Denverin ja Salt Lake Cityn välillä kulkevan junan erityisesti yhden tunnelipätkän historiasta. Mielenkiintoista kuultavaa ja katsottavaa.

Matka Nederlandin hippikylään 14.10.

Sen jälkeen oli jälleen vuorossa vuoristoajelua. Tällä kertaa ajelimme hieman kauemmaksi tutustumaan hippien asuttamaan pikkukaupunkiin. Se oli jälleen aivan erilainen paikka.

Kyllä siellä joitain merkkejä hippelyistä löytyi, paljon muutakin kuin nämä matkailuautot.

Nyt meille kävi selväksi missä kuuluisa matkaopas ja seikkalija Buffalo Bill on vaikuttanut.

Pikkukylässä oli muutama kauppa, ravintoloita ja mm. erittäin viehättävä kahvila, jossa nautimme  kuumia juomia ja puolilämmintä suolaista. Etenkin kahvila ja myös pikkukaupunki oli juuri omaperäisyytensä johdosta näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Monitaituri UJ on myös taikuri, joten tällainen vanginlukko oli hänelle pelkkä suupala espressoa ja suolapalaa odotellessa. Ihme äijä tuo UJ!

Pitihän tuo Buffalo Bill-kahvila käydä katsomassa myös sisältä.

Piipahdimme vielä katsomassa U-J:n käyttämää laskettelukeskusta, jonka tien varrelta avautuivat upeat näkymät laaksoon.
Illalla grillailimme Marja-Liisan luona Marjatan ja minun otettua päävastuun kokkaamisesta. Alkoi olla ero pilotista ja Laurenista melko lähellä.

Lauantaina pidimme vapaata matkailusta. Ainoa poikkeus oli, kun kävimme viemässä aamulla seuraamme liittyneen Marja-Liisan pojan Jussin kanssa Urpo-Juhanin ja Laurenin lentokentälle. Odottelimme, että U-J tankkasi koneen ja teki meille jo niin tutuksi tulleet lähtörutiinit.

Odottelimme, että U-J tankkasi koneen ja teki meille jo niin tutuksi tulleet lähtörutiinit. Halusimme vilkuttaa vielä hyvästiksi kentällä. U-J huomasi sen ja vilkutti konetta keinuttaen takaisin hyvästit meille. Kyllä siinä tuli tippa linssiin, kun ero tapahtui vielä noin poikkeavalla tavalla. Kiitos kapteeni Pesonen ”once in my life time”- kokemuksesta! Tämä reissu on painettu sydämiimme ikuisiksi ajoiksi. Ja sinä teit sen mahdolliseksi ottamalla lomaa päästäksesi lomailemaan kanssamme. Arvostamme valintaasi todella korkealle. Kanssasi oli mahtavaa aikaa, jälleen kerran!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *