Tukholman kirsikkapuisto ja Siljan risteily – jokakeväistä #eläkeläiselämää

Kungsträdgårdenin puiston noin 60 kirsikkapuuta Tukholmassa saavat tuhannet muutkin liikenteeseen joka kevät. Satuimme sinne sattumalta ensi kerran 3 vuotta sitten, jonka jälkeen sinne on pakko päästä yhä uudestaan. Kukat eivät olleet 19.4.2017 vielä parhaassa loistossaan, mutta blogin julkaisuhetkellä taitavat jo olla. Meille oli jälleen jostain kertynyt Club Onen pisteitä, joten saimme 30 000 pisteellä ja 60 eurolla Deluxe-hytin erikoisaamiaisineen Silja Serenadelta. Pakkohan se tarjous oli hyödyntää.

Laivamatkakin sujui perinteisen kaavan mukaan. Aiemmin hytissä oli monenlaisia juomia ja joukossa pari piccolopulloa laivan kuohuviiniä. Nyt Silja oli vaihtanut kuohut valko- ja punaviiniin. Kuoharia olisi saanut ostaa 2 eurolla/lasi parilla kupongilla, mutta ne jäivät nyt käyttämättä. Syy oli siinä, että laivan lähdön kynnyksellä promenadella myytiin samaan hintaan tuota maistuvaa juomaa.

Katsoimme illan shown kannella ja kuuntelimme huikea Bahamasaarten Louis Amstrongin eli Tray Andersonin trioa. Mahtava äijä laulamaan ja koko porukka toimia erittäin ammattimaisesti. Laitan tähän pienen ääninäytteen eli arvioikaa itse:

Serenadelle on uudistumisen jälkeen ilmestynyt tax free myymälään pari nahkatuolia ja pieni baaritiski. Koska Suomen lainsäädäntö ei baarimestarin mukaan enää salli ilmaisia maistiaisia, on heillä pitkä lista erilaisia juomia hintaa 2 eu/2 cl. Edullinen hinta huikeista juomista. Oli tarkoitus valita niistä jokin aperitiivi, mutta sitten silmään osui seinällä oleva pitkä listä 50 sentin paukuista. Täh! Onko tuo totta? Oli se. Pitihän siinä maistaa kotimaista koskenkorvalaista huippuginiä, josta oli tullut markkinoille uutuusmaku. Marjatta maistoi jonkun Helsinki-juoman, jonka nimi ei myöskään jäänyt mieleen. Erinomainen hinta-laatusuhde oli molemmissa 🙂

Olemme tottuneet siihen, että Silja Serenadella on ala carte -ravintoloissa erinomainen ruoka. Pari vuotta sitten söimme huikeaa nieriää hollandaiskastikkeella ja odotimme saavamme sitä tällä kertaa. Ei onnistunut, sillä listan kierto ei ollut kohdallaan meidän tarpeisiin.

Pysyimme kalassa ja voimme todeta, että kyllä kannatti. Hienoa, että jokin säilyy laivoissa eli hyvä ruoka. Buffetit eivät siksi kuulu meidän valikoimiin.

Ruokailun jälkeen menimme kovin odotuksin katsomaan Mother Africa -showta yökerhoon. Väkeä riitti lavalla ja onneksi taitoa myös. Hieno show, jonka katsoi kerran mielellään. Toisena iltana sama ohjelmisto ei sentään enää vetänyt puoleensa.

Kirsikkapuita ihailemaan Kungsträdgårdenille

Söimme erikoisaamiaisen kuohuviineineen jo niin tutuksi tulleessa italialaisravintolassa 6. kerroksessa. Se on oivallinen yhdistelmä siian mädin, smetanan ym. lisukkeiden kanssa. Muutenkin tarjottava on kelvollinen. Väkeä tosin tuppaa olemaan joskus vähän liiankin kanssa, mutta sehän luo tunnelmaa. Pikkuisen olemme ihmetelleet, mitä on liikkunut sisustusarkkitehtien päässä nimenomaan tuota ravintolaa uudistaessaan, mutta nämähän ovat makukysymyksiä enkä tarkoita ruoka-aistimuksia.

On siinä jotain viehättävää, kun saa aamiaistella kaikessa rauhassa ja katsella Tukholman kaunista saaristoa sekä ohi lipuvia laivoja. On on!

Terminaali oli siirtynyt noin puolta kilometriä kauemmaksi, joten saimme sopivan aamukävelyn askeltaessamme bussipysäkille. Hyppäsimme bussiin ja siirrätimme itsemme Kungsträdgårdenille. Olemme aikoinaan ostaneet bussikortit ja jonkin verran matkoja. Nyt kilahtivat viimeiset tiketit, joten seuraavalla kerralla pitää muistaa ostaa uusia, eläkeläishintaisia lippuja. Ovat hieman halvempia kuin tavallisten taatelintallaajien tiketit.

Matkamme jännittävin hetki oli edessä: Jokohan meitä odottaa kukkaisloisto?

Voi kuinka tuntui hyvältä, että olivat sentään jo tämän verran kukassa. Olin saanut vähän vihiä, että kukinta on alkamassa ja mahtavaa, että huhu piti paikkansa.

Kaupunkia kiertämään tavoitteena 15000 askeleen päivämatka

Maltoimme hädin tuskin lähteä kävelemään. Teimme jälleen pakollisen kierroksen viereisessä Illum Bolighusin tavaratalossa, mutta nyt ei ensimmäistä kertaa tarttunut mitään konkreettista haaviin, ideoita, ehkä?

Olin lukenut jonkun blogistikollegan jutusta, että puiston viereen on avattu uusi hotelli Kungsträdgården. Vilkaisin paikkaa netistä ja pakkohan se oli testata. Koskaan ei tiedä, milloin tulemme yöpymään noille kulmille. Minulla on hassu harrastus/intohimo eli käydä utelemassa miltä jotkin hienot hotellit vaikuttavat.

Emme päässeet katsomaan huoneita, koska hotelli oli täysi. Tuli kuitenkin sellainen kutina, että saatamme joskus kohdata…

Pakolliset oli nähty, joten eikun katuja mittailemaan. Teimme kierroksen NK-tavaratalossa ym. liikkeissä lähinnä tulevaan uuteen saunamökkiimme sisustusideoita etsien. Kaverini kehotti käymään Suomalaisen kirkon (Slottsbacken 2B-C) sisäpihalla Kuninkaanlinnan vieressä katsomassa Järnpojke-patsasta, joka on Tukholman pienin muistomerkki.

https://en.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rnpojke

Pään koskettaminen tuo onnea, joten olihan se ihanasti kirkastunut tuhansista ja taas tuhansista hivelyistä.

Siinä lähellä oli tämäkin vähän isompi muistomerkki, jonka ohitimme kierrettyämme vanhan kaupungin kapeita katuja ties monennenko kerran vuosikymmenten aikana.

Vaeltelimme päämäärättömästi, poikkesimme muutamaan liikkeeseen ja saavuimme Östermalmin kauppahalliin todetaksemme, että tuo upea vanha rakennus oli remontissa ja avautuu vuonna 2018. Tilapäinen kauppahalli oli rakennettu puusta, lastulevyistä yms. vieressä olevalle torille. Hyvää kannattaa odottaa!

Koska aikaa oli, päätimme kävellä satamaan. Askeltavoitteemme ylittyi reilusti.

Hyttimme jääkaapissa odotti pullo kuohuvaa, joten se oli hyvää kyytipoikaa laivamme irtautuessa Värtanin satamasta. Kotimatka oli alkanut.

 

Comments

  1. Kyllähän ne kirsikkapuut jo tosi kivoilta näissä kuvissasi näyttävät! Kuulostaa olleen mukava reissu.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *