Teneriffa 2016 osa 2: Teide, Callao Salvaje ja La Caleta

Tämänkertaisen Teneriffan (2016) matkapäiväkirjamme 2. osassa käymme ties monennettako kertaa Teidellä. Tutustuimme myös Callao Salvejessa sijaitsevan majapaikkamme Pearly Grey Oceanin lähiympäristöön (La Caleta), jossa oli kivoja kävelyreittejä ja pieni uimaranta. Tapasimme lähistölle majoittuneita ystäviämme sekä valmistauduimme kotiinlähtöön nukkumalla yhden yön Playa de las Americasissa. Lopussa summaan vielä matkamme kustannukset, jotka muodostuivat edellisen viikon Fuerteventura mukaan lukien varsin kohtuullisiksi, kuten eläkeläisten matkoilla kuuluukin. Silti tasosta ei tarvinnut tinkiä tippaakaan. Onhan tämä todellista #eläkeläiselämää. Teimme tämän itseämme varten, jotta muistaisimme missä olemme käyneet. Toivottavasti siitä löytyy matkavinkkejä muillekin.

TEIDEN VALLOITUS

Aamu valkeni riittävän kirkkaana, joten voisimme toteuttaa Teiden valloituksen. Söimme perinteisen aamiaisen, jolla pitäisi matkan jaksaa. Siamilaisbanaani oli niin söpö, ettei sitä hennonut vielä syödä.

Ajelimme Teideä kohti uutta moottoritietä eli pidennettyä F1:stä lähes Santiago del Teideen saakka, kunnes tie poikkesi kohti vuorta. Emme ilmeisesti ole tätä tietä juurikaan ajelleet aiemmin, sillä niin erikoiselta se näytti. Havupuurajan kohdilla alkoi maaperä muuttua mustaksi. Kaikkialla oli tulivuoren purkauksen aikaansaamana erikokoista laavakiveä. Maisema oli todella erikoinen.

Kun aloimme lähestyä 2000 metriä, alkoi myös reilu viikko sitten olleen kovan lumisateen jäljet näkyä.

Onhan se selvää, että lumeen tottumattomilla oli tuona päivänä hauskaa. Kaikki mahdolliset muovipussit ym. otettiin käyttöön, jotta pääsisi laskemaan mäkeä.

Tämän reitin ehkä vaikuttavin maisemapaikka oli tupaten täynnä autoja. Koska pieni parkkipaikka ei vetänyt, osa jätti autonsa miten sattuu aiheuttaen kunnollisen liikenneruuhkaan. Yksi auto oli ajanut lumiselle parkkipaikalle ja jäänyt siihen kiinni. Mies ja nainen yrittivät epätoivoisesti päästä irti, mutta etuvetoinen auto ei juuri liikkunut peruutettaessa. Seurasin tovin etäältä tilannetta. Vieressä oli mies aikuisen poikansa ja perheensä kanssa syömässä eväitä. He eivät tehneet elettäkään auttaakseen. Yksin autoa työntävä mies sai märkää lunta päälleen renkaiden sutiessa armottomasti. Ritari-Asko-roolini iski siinä vaiheessa ja menin auton vierelle, komensin miehen poikansa kanssa työntämään. Poika tuli ja iso mies, joka hyppäsi omalla logiikallaan auton konepellille painoksi istumaan. Sanoin, että tule alas siitä työntämään. Äijä uskoi ja vielä joku ritari liittyi joukkoon. Yhden komensin pysäyttämään takaa tulevan liikenteen, ettei tule kolaria. Järjestelyt onnistuivat ja onnellinen nuoripari lähti kovasti kiittäen ja vilkuttaen jatkamaan matkaa. Siirryimme hyvällä mielellä myös itse autolle jonottamaan matkaan pääsyä, sillä tie oli edelleen tukossa.

Tämä tieosuus Teidelle oli todella kuvauksellinen, ehdottomasti päivän parasta antia.

Jatkoimme matkaa kohti ensimmäistä varsinaista näköalapaikkaa, jossa on myös suuri ravintolakompleksi. Vajaata kilometriä ennen ravintolaa liikenne alkoi jälleen tökkiä. Kulkijoita oli molempiin suuntiin käsittämättömän paljon. Parkkialueella vapautui onneksi juuri yksi paikka, joten saimme tyrkätyksi automme tien varteen. Kaikki paikat olivat täydellisen tukossa. Kävimme pikaisesti katsomassa näköalapaikalla ja päätimme jatkaa hissin juurelle ja siitä eteenpäin. Seuraava väli oli kuitenkin täynnä autoja. Laskimme, että jos etenemme vain ajoittain liikkuvassa jonossa reilun kilometrin, yritämme löytää parkkipaikan etc, meillä menee vähintään tunti ennen kuin pääsemme jatkamaan Oratovan laaksoon ja Puerto de la Cruziin. Koska siellä on tullut käydyksi useita kertoja aiemmilla reissuilla, tein u-käännöksen tiellä ja palasimme samaa reittiä takaisin.
Tuo päätös oli järkevä, sillä saimme kulkea reitin parhaan osuuden toiseenkin suuntaan ja maisemat olivat alas ajettaessa ihan erinäköiset. Kaunis on tuokin maa!

Pysähdyimme matkalla ihailemaan suositun ravintolan kukkaloistoa ja piipahdimme myös näyttelyssä, jossa esiteltiin jonkin kivikauden jälkeisen aikakauden asumismuotoja.

Kohtaaminen ystävien kanssa

Hotelliimme päästyämme laitoimme kanarialaisia ryppypottuja kera mojokastikkeen ym. purtavaa. Soittelin taidegalleristi Reijo Orakselle, että olisimme valmiit ottamaan heidät vastaan pienelle vierailulle. Olihan se hauska homma huomata, että asumme lähes naapureina RCI-kämpissä.

Aika kului rettekästi kuohuviiniä & mehua lipittäessä ja kuulumisia vaihdettaessa Reijon ja Markun kanssa.

LÄHIALUEITA TUTKIMAAN: La Caleta

Lauantaina 25.2. päätimme käydä vilkaisemassa lähistöllä sijaitsevaa La Caletan kylää, jossa emme ole aiemmin käyneet. Tuo ratkaisu osoittautui järkeväksi. Siellä oli kiva tunnelma rantakatuineen ja lukuisine ravintoloineen.

Kylältä oikealle pohjoista kohti mentäessä löytyi pienen kipuamisen jälkeen upeat rantakalliot ja muutenkin kivaa polkua kera karun kauniiden kaktuksien ym. kasvien. Kiva oli siellä istahtaa ihmettelemään ja miettimään, minne sitä jatkossa lähtisikään reissaamaan. On tämä niin mukavaa hommaa.

Ajelimme tämä luontoretken jälkeen vielä varpaistelemaan Playa de las Americasin hiekkarannalle, jonka kävelimme pari kertaa edestakaisin päästä päähän. Matkaa kertyi noin 5 km rannalla, jonka jälkeen olimmekin valmiit rantautumaan cappuccinoa ja herkullista pullaa syömään kivaan konditoriaan ja sitten kämpille. Askelia oli tullut lähes 15 000, joten tavoite ylitettiin reilusti.

Sunnuntaina päätimme pysyä aloillamme. Luimme huoneessamme ensin pari tuntia aamiaisen jälkeen ja sitten lähdimme kävelylle lähiseudulle. Kävimme katsomassa ensin lähistön uimarannan.

Kävelimme vielä rannalta kilometrin päässä sijaitsevaan hotelli Riuhun, jossa olimme vuonna 2007 poikamme Antin kanssa. Matka hotelliin kulki meren rannassa, aiemmissa kuvissa näkyvien jyrkkien rantakallioiden reunalla kivaa reittiä. Ei Askompi kävelymatka.

Oili tullut aika nostella jäähyväiskuohareita. Jokaisena seitsemänä iltana saimme nauttia tuosta kauniista näystä. Kyllä Pearly Grey -hotelli sai meiltä paljon pisteitä ja voimme suositella sitä jopa ystäville . Olkoon alla oleva kuva kruunu niistä kokemuksista, joita saimme Teneriffalla tällä kertaa. Kippis!

Marjattaa ei enää illallinen kiinnostanut, joten houkuttelin Reijon ja Markun seurakseni. Ei tarvinnut herroja kahta kertaa pyytää, joten löysin itseni hyvässä seurassa läheisessä intialaisessa Bombay Babu -ravintolassa. Hienosti höyrysivät grillipannut ja ruokakin oli ihan hyvää. Kiitos Reijo ja Markku!

Kävin vielä vilkaisemassa poikien kämppää, sillä se on myös RCI-kohde. Kyllä kahden miehen kelpasi asustella isossa talossa. Kiitos seurasta!

PAIKAN VAIHTO PLAYA DE LAS AMERICASIIN

Asko Toursin strategiaan on kirjattu kyllin selvästi ”riittävän hyvää mahdollisimman edullisesti” Tästä johtuen oli kokonaistaloudellisesti järkevää viipyä vielä yksi yö Playa de las Americasissa, koska Norwegianin paluulento sattui olemaan tiistain ainoasta 135 eu/hlö. Kannatti siis varata edullinen yöpaikka hotelli Zentral Centeristä, hyvältä paikalta keskustasta hintaan 65 €.

Luovutimme huoneen klo 10 ja ajoimme katsomaan, saisimmeko seuraavasta hotellistamme jo huoneen. Onnistuimme pienen etsiskelyn jälkeen saamaan parkkipaikan täpötäydessä kaupungissa lähes hotellimme eteen, kun edellinen pysäköijä lähti juuri sopivasti pois. On se kummaa, ettei kaupunki halua alkaa rahastamaan pysäköintimaksuilla, sillä parkkipaikan löytäminen on lähes sama todennäköisyys kuin voittaa lotossa kolme ja lisänumero. Nyt saimme tuon voiton parkkilotossa.

Naulitsimme automme tien viereen ajatuksella, että siinä pysyy aamuun saakka. Huonetta emme vielä saaneet, mutta kiertelimme kaupungilla ja rantabulevardilla määräaskelia tavoitellen ja tulimme yhden jälkeen hotelliin. Siisti huone oli meille vapaana, joten kamat sinne ja pieni lepo ennen seuraavaa kävelyä. Teimme check in -prosessin ja opimme uuden asian Norwegianista. Varmistin sen vielä soittamalla, että jos matkan varaa matkatoimiston kautta, ruumaan menevät laukut saattavat kuulua lennon hintaan. Näin se oli nyt lippuumme printattu. Emme kuitenkaan tarvitse sitä, sillä olemme oppineet käsimatkatavarareissaajiksi. Norwegian sallii peräti 10 kg käsimatkatavarat, joten ongelmaa ei ole parinkaan viikon reissussa. Yhtiöllä on sikamaisen kovat hinnat, sillä kun tulimme vaihdolla Lontoon kautta, olisi se maksanut 25 € + 25 € laukkua kohden. Aika paljon, kun lento maksoi vain 120 € !!!

Otimme sitten luettavaa mukaan ja lähdimme etsimään sopivaa cappuccinopaikkaa. Löysimme sen rannasta upeasta Boutique hotelli Sir Anthonysta, jossa yö maksaa yli 300 €. No, kivassa ympäristössä juoman hinta oli kuitenkin vain 3 €.

Palattuamme huoneeseemme hotelli Zentral Centeriin emme ehtineet olla siellä kovinkaan kauan, kun homeen haju alkoi tulvia wc:stä. Ihmettelinkin, miksi siellä haisi tullessamme jokin ihme öljyyn viittaava ”ilmanraikastin”. Se peitti homeen hajun. Nyt, kun raikastimen haju oli haihtunut, nousi homeen haju esiin. Kävin valittamassa, että huoneessamme tuoksuu ”mold”. Virkailija sanoi, että kaikki huoneet ovat täynnä, joten vaihto ei onnistu. Kun kerroin, että silmiäni alkoi kirvellä (sting) huoneessa, kuin ihmeen kaupalla löytyi vapaa huone. En ymmärrä, miksi päivälläkin muuten ihan ystävällinen ruotsalaissyntyinen virkailija väitti, että huoneet ovat täynnä vaikka eivät olleetkaan. Siispä, emme suosittele tuota hotellia edes vihamiehillemme.

Aamulla klo 8 maissa oli aika lähteä kohti Peugeotin luovutuspaikkaa. Se toimenpide sujui rettekästi, joten turvatarkastuksen kautta loungeen aamiaiselle. Hyvän matkan johdosta se oli ”pakko” aloittaa kuohuviinillä.

Koneemme lähti klo 11.05 kohti Lontoota ja illalla klo 23.30 oli määrä olla Helsingissä. Hyvästelimme Teiden ja jatkoimme Lontoon kautta Helsinkiin, jossa olimme hivenen myöhässä klo 23.50. Ehdimme onneksi klo 00.15 lähtevään bussiin. Kiitos tästäkin matkasta!

SUMMA SUMMARUM

Tämä oli hintaansa nähden loistoreissu, ja muutenkin. Lennot maksoivat hengeltä 120€ (Hki-Fuerteventura) + 65€ (Fuerteventura-Teneriffa) +135€ (Teneriffa-Hki) eli 320 €/hlö. Kun hotelleihin meni 360 euroa, auton vuokraan 190€ ja taksi & junakyyteihin noin 40€, olivat kokonaiskustannukset viikon matkasta noin 600 €/nenä. Kuulostaa ihan Asko Toursin matkalta.

Käsimatkatavaroilla pärjäsi vallan mainiosti. Yksi pusero olisi riittänyt eikä kauluspaitoja kannata myöskään ottaa yhtä enempää. Kevyt tikkitakki oli mainio varuste silloin, kun Fuerteventuralla sateli ja toki myös kotimaassa. Parit kengät oli ok, mutta yksillä hyvillä lenkkareillakin olisi tullut toimeen.

On hyvä muistaa, että matkatoimistosta ostettuna Norwegianin koneisiin saattaa saada maksuttoman ruumaan menevän laukun (20 kg/hlö). Käsimatkatavara saa olla max 10 kg.

Kuten yksi kuva jo ennakoi, syksyn matkakin tuli hankituksi. Se tulee kulkemaan reittiä Gran Kanaria, Fuerteventura, Bilbao, Ranskan länsirannikko… Ja halvalla lähtivät lennot ja asunnot, mutta siihen palataan. Sitä ennen on kuitenkin edessä ainakin Nizzan viikko toukokuun alussa ja Viro touko-kesäkuun vaihteessa. Ja väleihin mahtuu toki jokunen äkkiväärälähtö. Tämä on #eläkeläiselämää!!!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *