Teneriffa 2016 osa 1: Callao Salveje, Playa de las Americas, Los Christianos, Masca ja Garachico

Tästä matkakertomuksesta löytyy paikallisesittelyjä Callao Salvejen (majapaikkamme) ympäristöstä (mm. La Caleta) ja tietysti Playa de las Americasista sekä Los Christianoksesta. Näiden lisäksi linkin takaa aukeavassa kirjoituksessa on esitelty huikean kaunis Mascan kylä, Teiden poikkeuksellisen kauniit ja lumiset vuoret sekä edellisen reissumme (2011) löytö Garachico. Hieno reissu, vaikka tämä meinasikin jäädä viimeiseksi Teneriffan matkaksemme johtuen siitä, että kaikkialla (esim. Masca) on aivan liikaa autoja. No, tuo päätös piti tasan puoli vuotta, sillä syksyllä olimme taas varanneet reissun seuraavaksi syksyksi vain ja ainoastaan siksi, että onnistuimme saamaan huikeasta RCI-hotellista viikon 🙂

Vietimme edellisen viikon Fuerteventuralta (ks. erillinen matkakertomus), josta lensimme Lineas Aereas de Canarias lentoyhtiön koneella Teneriffan pohjoiselle lentokentälle.Siellä meitä odotti uusi Peugeot 2008, josta etsimme totuttuun tapaamme huolellisesti kaikki mahdollisiset naarmut.

Löysimme pienen viirun, jonka merkkautimme papereihin. Olimme näin tarkkoja syystä, että olimme ottaneet kaikenvaravakuutuksen Rental Carilta, jonka kautta teimme autovuokrauksen. 8 päivän hinnaksi tuli 120 € + 70 € vakuutuksesta. Jos jotain sattuu, maksamme ensin Europcarille vahingosta ja perimme sen sitten pois Rental Carilta. Sen verran monimutkaista, että toivottavasti emme naarmuttele emmekä kolhi pirssiä.

Hotelli Pearly Grey Ocean

Uudehko 9000 km ajettu Peugeot kuljetti meidät mukavasti noin tunnissa hotelliimme Pearly Grey Oceaniin, joka sijaitsee Callao Salvajessa Adejessa, noin 10 km Los Christianoksesta etelään. Puhelimemme navigaattori opasti meidät hienosti perille vaikka viimeinen reitin valinta ei ollutkaan kuin oppikirjasta. Mutta perille tultiin.

Pearly Grey Ocean on RCI-kohde. Kun käytössämme oli 1 mh vasta kunnostettu huoneisto upeilla merinäköaloilla, olimme tyytyväisiä.

Saimme nauttia joka ilta parvekkeeltamme tätä kaunista näkyä, kun aurinko laskeutui La Gomeran taakse klo 19 maissa.

Hotellimme Edge-baari oli sisustettu tyylikkäästi. Ja voi sanoa, että ”hotellinne on kauniilla paikalla”. Kävimme nauttimassa siellä tarjouscappuccinot kera herkullisten muffinssien ällistyttävään 2,5 € hintaan.

Sitten oli aika lähteä autoilemaan. Päätimme käydä katsastamassa eteläisen lentokentän lähistöllä olevat uimarannat.

Parhaaksi niistä osoittautui  tämä ranta, jossa oli noin 2 km hienohiekkaista, todennäköisesti Saharasta kuskattua hiekkaa.

Purje- ja kitelautailijat olivat täyttäneet suuren osan rannasta. Niitä oli siellä todella paljon. Poikkesimme monella rannalla, mutta tämä oli paras.

Masca on Teneriffan must-kohde, jossa pitää käydä joka reissulla

Toisena päivänä eli keskiviikkona 24.2. valitsimme kohteeksi Mascan. Ajoimme pikkuteitä ensin rannikon satamakaupunkeja mittaillen. Poikkesimme mm. Puerto se Santiagossa, joka lienee saaren viehättävämpiä kaupunkeja. Sen pieni ranta Play de la Arena ja rantabulevardi ovat kiva kokonaisuus eikä väkeä ole liikaa.

Päätimme käväistä myös siitä muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Los Gigantesissa, jossa olemme poikenneet kaikilla Teneriffan matkoillamme. Nyt taisi olla laitimmainen: Kaupunki oli aivan pipona väkeä. Päätimme ajaa automme puomien taakse satamaan parkkialueelle, jossa autot pysäköitiin aallonmurtajien reunaan vinoparkkiin. Kävi vaan niin, että siellä ei ollut ainuttakaan vapaata paikkaa. Ajoimme päähän saakka saadaksemme käännetyksi automme. Väylä on niin kapea, että siinä on vaikea ohittaa vastaantulijaa. Onnistuimme pääsemään takaisin portille, josta oletin meidän pääsevän maksutta pois, kun automaattia ei näkynyt. Ei onnistunut. Palasin peruuttaen 40 m ja etsin automaattia. Löytyihän se lopulta kulmalta katoksen alta. Kävi ilmi, että meillä oli vielä 14 min aikaa maksuttomaan pysäköintiin. Takaisin puomille ja lippu oikein päin automaattiin. Aukesihan se. Saimme tarpeeksemme tuosta ihanuudesta nimeltä Los Gigantes ja päätimme, että sinne ei enää palata. UGH!

Lähdimme jatkamaan kohti Mascaa. Karsea nousu ensin Los Gigantesista ja sitten baanalle. Santiago del Teiden jälkeen tie kapeni ratkaisevasti ja siinä joutui ajelemaan kieli keskellä suuta syystä, että kohtaamispaikat olivat harvassa ja liikenne oli lisääntynyt edellisistä vierailuistamme ratkaisevasti. Bussejakin oli ymmärrettävästi liikenteessä. Respectiä niiden paikallisbussien kuljettajille, jotka päivittäin ajelevat tuota reittiä. Yksi kohtaaminen oli sellainen, että jouduimme ”laittamaan pipoa” auton ja kaiteen väliin, kun bussi tuli vastaan. Meinasi siinä hermostua rauhallisempikin ihminen. Onneksi turistibussit ajelivat samaan suuntaan eikä vastaantulijabusseja ollut kuin pari. On käsittämätöntä kuinka paljon kulkee autoja tuollakin tiellä. Ajattelimme jo ennakkoon miten löytyy parkkipaikka Mascasta.

Taustalla näkyy La Gomeran saari.


Matkan varrella on pari kolme näköalapaikkaa, joiden parkkipaikat olivat ymmärrettävistä syistä täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy (Mistähän tuokin sanonta tulee?). Näkymät olivat kyllä äärimmäisen kauniita, joten ei kun nauttimaan niistä. Yllä aukeaa Teiden vuoristo.

Noihin maisemiin ei kyllästy matkalla Mascaan. Kun nousimme korkeimmalle kohdalle, pilviä alkoi kerääntyä ja sää kylmeni. Saaren länsirannalla oli pilvistä, ”meidän puolelle” täysin aurinkoista. Näin tällä kertaa. Kylmä oli, mutta parit kuvat oli pakko ottaa.

Niinhän siinä kävi, ettei Mascan kylään saanut autoa sitten millään. Paikoitusalue oli täynnä ja tien varressa jokainen sopukka oli otettu käyttöön, lailliset ja laittomat. Kun tie on niin kapea, nekin olivat vähissä. Löysimme tyhjän paikan vasta parin kilometrin päästä levennyksen kohdalta. Ei haitannut, sillä tulipahan päivän kävelytavoitteesta neljä kilometriä kauniissa maisemissa. Yläkuvassa Mascan kylä näkyy vähän keskeltä oikealle viljelyspengerrysten takana.

Pienen pienessä kylässä ei ole sinällään paljoa nähtävää. Muutama kahvila, museo, säpissä ollut kirkko, matkamuistomyymälä,… Se on siinä, mutta onhan siellä poikkeuksellisen hienot näkymät.

Kaunis Garachico

Jatkoimme matkaa saaren toiselle rannalle, jossa vastaan tuli kaupunki nimeltä Buenavista. Se ei ollut kyllä lainkaan nimensä veroinen, joten jatkoimme matkaa saman tien jonniin verran pohjoiseen.

Marjatta muisti, aivan oikein, että sieltä tulee vastaan omalla tavalla viehättävä kylä Garachico. Nälkä oli alkanut näykkiä kulkijoita, joten pysähdyimme kala-aterialle pieneen ravintolaan, josta aukeaa tällainen näkymä (yllä). Marjatalla oli mutkaisista, kapeista teistä jäänyt muistoksi sen verran huono olo, että ruokailijoita olikin lopulta vain yksi. (Tästä hienosta paikasta tulee kohta parempi kuvaus, kun saan edellisen reissumme kirjoituksen päivitettyä WordPressiä varten.) 

Uusi moottoritie oli ilmaantunut Teidelle

Sen jälkeen suuntasimme takaisin hotelliin parasta mahdollista reittiä eli ei lyhintä. Siispä 4 km pohjoiseen ja siitä kohti Santiago del Teideä. Tie olikin varsin kohtuullista mascalaisiin polkuihin nähden. Yllätys oli kuitenkin supersuuri, kun vastoin kartan ja Lumian Heren tietoja sinne olikin ilmestynyt MOOTTORITIE! Eli kohta kaupungin keskustasta päästyämme osoitti vasemmalle ”Los Cristianos” ja päätimme uteliaisuuttamme lähteä katsomaan mitä tuleman pitää ja unohtaa vanhan reitin. Se kannatti, sillä tuo moottoritie oli sen Adejeen päättyvän tien jatke. Olimme muutamassa hetkessä Adejessä ja kohta hotellilla.

Play de las Americas ja Los Cristianos

Torstaina oli vuorossa Playa de las Americas ja Los Cristianos. Nämä kaupungit ovat meille tuttuja aiemmilta matkoilta, sillä olemme majoittuneetkin niissä muutaman kerran. Halusimme kuitenkin käydä katsomassa onko mikään muuttunut ja palauttamassa mieleen niiden rannat ja rantabulevardit. Tavoitteemme on yli 10 000 askelta päivässä ja keinolla millä hyvänsä niitä metsästetään. Nyt, kun kirjoittelen tätä, poikkeuksellisesti jo samana iltana, ranteessa on lukema 17334. Lukema selittyy sillä, että jätimme auton sinne jonnekin, mihin sen saimme. Siitä oli rantabulevardille vajaa kilometri ja kun siitä käveli Los Cristianokseen ja takaisin, kilometrejä oli jo ranteessa 12. Mikäpä oli lomalaisten kävellä meren rannassa lämpimässä säässä?

Kun pääsimme las Americasin hiekkarannalle, meikä siirtyi varpaistelemaan ja kävelin niin pitkälle kuin hiekkaa riitti. Marjatalla olivat jalat saaneet hieman kipeää ehkä väärästä kenkävalinnasta johtuen, joten hän ei halunnut tällä kertaa kertaa hiekkaa varpaiden väliin.

Tapasimme Lasin ja Losin välissä, joimme kiwistä puristetut tuoremehut ja matka jatkui. Vastoin muistikuvaani, Losin ranta olikin paljon lyhyempi kuin Lasin, joten palasimme takaisin.
Olimme vähän aikaa aiemmin jutelleet, että näemmeköhän yhtään tuttua lomamme aikana.

Rantabulevardilla vastaan rataspyöräili moninkertainen maailmanmestari Toni Piispanen, johon olemme jo kauan sitten tutustuneet vävymme Mikon ja tyttäremme Maijun kautta. Toni on Mikon hyvä koulukaveri Hollolasta ja ovat edelleen tekemisissä jonkin verran. Toni oli harjoitusleirillä valmistautumassa Rion kisoihin ja hänen perheensäkin oli ollut viikon, mutta lähteneet juuri kotiin.

Loppupäivä meni hotellilla. Kävin jopa uimassa, pelasimme betanque-tyyppistä keilapeliä hotellin peliareenalla, nautimme jälleen hyvät cappuccinot ja muffinssit rantabaarissa etc. Laitoimme tällä kertaa safkat omassa huoneistossamme. Instagram paljasti, että Reijo Oras on Teneriffalla, joten kohta olimme sopineet huomiseksi treffit hän ja poikansa Markun kanssa, jotka asustelevat 400 m päässä . Huomenna Teidelle, jos Luoja suo.

Jatko-osa Teneriffa osa 2: Teide, Callao Salvaje ja Playa de las Americas

Samoin tätä viikkoa edeltävä matkakuvauksemme meidät positiiviesti yllättäneestä Fuerteventurasta on julkaistu.

Ja kannattaa käydä tykkäämässä Facebook-sivustoani Appa matkustaa, josta löydät kaikki matkakertomuksemme. Niitä tulee sinne lisää PALJON vielä tämän vuoden aikana eli heti, kun saan tekstit muokattua uuteen muotoon.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *