Kanarian saarihyppely 2017 osa 5 Lanzarote: Huikea päivä mestari Cesar Manriquen kädenjäljillä

Lanzarote olisi kovin erinäköinen ilman saaren suurta taiteilijaa, Cesar Manriqueta.  Mestari syntyi vuonna 1919 ja kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1992. Hänen aivoutuksensa ja käden jälkensä näkyvät jollain tavalla kaikkialla Lanzarotella. Vuokrasimme lähes kiskonnalta tuntuneella 30 euron 🙂 hinnalla auton päiväsi ja keskityimme Manriquen aikaansaannoksiin. Siitä tulikin ikimuistoinen päivä. Vierailimme päivän aikana kolmessa Cesar Manriquen suunnittelemassa kohteessa, jotka olivat saaren upein näköalapaikka Mirador del Rio, Lanzaroten yksi merkittävimmistä nähtävyyksistä Jameos del Aguaja ja taiteilijan koti Fundacion Caesar Manrique. Manriqueen tavoite on ollut, että kohteet ovat esteettisesti tasokkaita ja saavat katsojat pohtimaan hänen töitään ja niiden merkitystä.  Tervetuloa huikean hienolle matkalle arvioimaan miten hän on siinä onnistunut.

Kiertelimme aamulla muutamassa autovuokraamossa kyselemässä vapaata autoa. Näytti, että olimme pahasti myöhässä, mutta sitten onnisti. Löysimme 2-sarjan Mazdan 30 eurolla sisältäen kaikenvaravakuutuksen. Se sopi hyvin eläkeläisten kukkarolle. Lähdimme saman tien matkaan ja suuntasimme kaukaisimpaan kohteeseemme Mirador del Rioon. Kuten kartasta käy ilmi, saarella on lyhyet välimatkat. Päivän ajoreitti jäi alle 100 km mittaiseksi.

Mirador del Rio – Lanzaroten kaunein näköalapaikka

Ajelimme noin 30 min läpi kauniin karujen laavasaarimaisemien ja saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, Mirador del Rio, joka on saaren kaunein (näköala)paikka. Maksoimme 8 euron pääsymaksun ja siirryimme Cesar Manriquen suunnittelemaan ravintola-/näköalarakennukseen.

Tässä on piirros, jonka mukaan kohde toteutettiin. Löysimme tämän hänen kotinsa Fundacion Cesar Manrique seinältä.

Tältä kohde näyttää ilmasta käsin (kuvattu kodin seinältä).

Sisään astuttaessa saavutaan ensin ravintolasaliin, josta jo aukeaa huikea näkymä.

Ravintola kuvassa oikealla lasien takana.

Kun siirtyy ulos meren puolelle, alkaa tajuta mihin on tullut.

Edessä aukeaa La Graciosa saari, jonka takaa keskeltä pilkottaa pienempi Isla de Montana Clara.

Samsung S8:n kamera ei kykene ottamaan tarkkaa suurennosta, mutta kuvasta käy kuitenkin ilmi, että saarella on kohtuullisen kokoinen kylä, jonne pääsee lautalla Lanzaroten pohjoispäässä olevasta Orzolan kylästä.

Olihan se unohtumattoman kaunis nähtävyys, jossa piti ensimmäistä kertaa kokeilla puhelinkaupan kylkiäisenä tullutta selfie-tikkua. Toimihan se harrastelijankin käsissä 🙂

Lähdimme jatkamaan matkaa. Ajelimme erittäin kapeaa maisematietä pitkin Hoya de la Pilan kylään. Ohituspaikkoja ei juuri ollut, joten suosittelen jättämään auton parkkipaikalle ja kävelemään muutama sata metriä samaista tietä.

Selvisimme tuosta muutaman kilometrin matkasta naarmuttamatta autoa. Lähdimme ajelemaan kohti pohjoista, jotta näkisimme miltä näyttää ranta-alue.

Tie laskeutuu rantaa läpi kiviaitojen ja -peltojen. Karukin voi olla kaunista.

Kasvillisuus on kaktuksia yms. eli sellaisia, jotka pärjäävät ravintoköyhässä, kuivassa maassa.

30 euron kulkuvälineemme Mazda 2 hoiti hyvin tehtävänsä ajopäivänämme.

Orzolan kylän rantaa, jossa taustalla näkyy La Graciosa saari. Lautta on juuri saapumassa saarelta.

Bussilla pääsee Arricifestä Orzolan pieneen kylään, jossa on lauttasatama, muutama ravintola yms.

 

Caleton Blanco Playan paratiisiranta yllätti

 

Lähdimme ajelemaan rantatietä etelää kohti. Muutaman kilometrin päässä Orzolasta lähellä tietä oli kymmeniä autoja pysäköity rantaan, joten pakkohan paikka oli käydä katsomassa. Olimme saapuneet Caleton Blanco Playalle.

Eteemme aukeni täydellinen uintipaikka, josta ei meillä ollut matkaesitteiden ja -kertomusten perusteella mitään aavistusta.

Rannassa oli pieni, hienohiekkaisia laguuneja, joissa oli upea mahdollisuus kahlailla. Täydellinen paratiisiranta!

Taustalla näkyy Orzolan kylä.

Jatkaessamme matkaa huomasimme, että tien varressa oli muutama vastaava paikka, vaikkeivat ihan Caleton Blanco Playan veroisia.

Matka Orzolaan rantatietä pitkin on erittäin hieno reitti, jota ei kannata jättää väliin. Uimakamppeet mukaan ja menoksi.

 

Jameos del Aqua – Cesar Manriquen arkkitehtuurin taidonnäyte

 

Lanzaroten merkittävimpiä nähtävyyksiä on Jameos del Agua, jonka Cesar Manrique suunnitteli vulkaaniseen luolastoon (pääsymaksu noin 9 eu). Projekti käynnistyi vuonna 1966 ja on ollut koko olemassaolonsa ajan valtaisa menestys. Tämä on Manriquen ensimmäinen kohde Lanzarotella on upea trooppinen kokonaisuus. Hänen tavoitteenaan oli kehittää turismia ympäristön ehdoilla ja se kyllä näkyy kaikissa hänen kohteissaan.

Jameos del Agua on rakennettu tulivuorenpurkauksissa syntyneisiin maanalaisiin onkaloihin, tunneleihin ja laavakupliin. Osasta niistä aukeaa taivas valoa antamaan. Manrique on sovittanut kokonaisuuden hyvin yhteen. On vaikea erottaa mikä on ikivanhaa laavaseinää ja mikä kivettyä uutta osaa. Samoin kasveista  ei voi tietää mikä on ollut siellä iät ja ajat, mikä istutettu myöhemmin.

Paikan ehdoton erikoisuus on sen keskellä sijaitseva maanalainen suolavesijärvi. Se on kuulemma yhteydessä Atlantiin meren pohjaan jatkuvan luolaston kautta.

Tässä pienessä järvessä elää pari senttiä pitkä valkoinen albiinorapu. Tuota äänelle ja valolle arkaa harvinaisuutta ei löydy muualta maailmasta.

Kristallinkirkkaassa vedessä on helppo seurata rapujen liikehdintää rantatörmältä. Niin mukava kuin olisikin käyttää suolavesijärveä onnenlähteenä, kolikoiden heittäminen sinne on ehdottomasti kielletty. Metalli hapettuu suolavedessä ja on vaaraksi ravuille. Kannattaa siis säästää kolikot muihin kohteisiin.

Luolasta löytyy hyvät konsertti- ja kokoustilat, joissa voi kuvitella olevan todella hyvä akustiikka. Harmittavasti sillä hetkellä ei ollut kuin vaimeaa taustamusiikkia tarjolla.

Lisäsiipeen sijoitettu vulkaaninen museo on alan harrastajalle oikea aarreaitta, jossa riittää tutkimista ammattilaisellekin. Meille se toimi nyt ensisijaisesti hyvänä paikka hankkia hieman viilennystä kuumana syyspäivänä.

Jameos del Aqua on ehdottomasti kohde, joka kannattaa laittaa ohjelmistoon samalla, kun käy kävelemässä ja uimassa Calton Blanco Playalla. Arrecifestä pääsee sinne bussilla numero 09 useita kertoja päivässä muutamalla eurolla. Vieressä on toinenkin kohde Cueva de los Verdes, jonka jätimme väliin.

 

Taiteilijakoti ja ateljee Fundacion Caesar Manrique

 

Suuri taiteilija asui ja työskenteli vuosina 1968-88 upeassa kodissaan Taro de Tahichessa. Nykynimeltään tuo säätiön hallussa oleva rakennus on Fundacion Cesar Manrique, jonka taitelija suunnitteli ja rakennutti palattuaan Yhdysvalloista. Hän oli lyönyt siellä itsensä läpi ja tuli nyt vauraana miehenä takaisin kotisaarelleen. Tuosta huikeasta vulkaaniselle alueelle rakennetusta asunnosta kehkeytyi nähtävyys, joka pakotti Manriquen rakentamaan uuden talon   Hariaan (Casa Museo Cesar Manrique). Sinne emme tällä kertaa menneet.

 

Pääsylippu Fundacion Caesar Manrique  maksaa noin 9 euroa.

Heti, kun astuu muurien sisäpuolelle, kohtaa luonnon ja Manriquen yhteistyön hedelmiä. On hieno taito osata kuvitella valtavan laavakentän keskelle sellainen kokonaisuus niin, että se toimii. Karusta tulee kaunista, kun palaset l0oksahtavat kohdalleen.

Talon sisään astuttaessa löytyi kuva virtuoosista, Lanzaroten pienestä suuresta miehestä.

Yläkerrassa oli tarjolla kohtuuhintaista taidettakin, joka ei taatusti ollut myytävänä. Tässä Picasson tyylinäyte.

Talon keskellä on kadehdittavan kaunis puutarha-alue uima-altaineen ja grilleineen.

Manrique on upeasti hyödyntänyt 1700-luvun maanjäristyksen seuraukset.  Sula laava oli virratessaan jättänyt viisi  onkaloa. Nyt ne ovat huoneita, joista aukeaa näkymä kohti aurinkoa. Kerrassaan upeita kokonaisuuksia taideteoksineen.

Karun kaunista, pelkistetyin muodoin, luontoa hyväksi käyttäen saa aikaan ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka jää ikuisesti mielen onkaloihin. Ei ihme, että tuo kaveri oli niin suosittu.

Kun vettä solisevasta trooppisesta maanalaisesta labyrintistä  nousee maan päälliseen kerrokseen, törmää tulivuoden purkauksen aikaansaannoksiin. Voiko olla paljon kauniimpaa luovuuden lähdettä, kuin Luojan luoma laavakenttä, jonka takaa aukeavat sympaattiset vuoret.  Noita suuria ikkunoita riitti joka puolelle taloa ja maisemat vaihtuivat suunnan mukaan. Fantastico, nikotteli Niko! Pannapa äkkinäinen suunnittelemaan tuollainenkin kokonaisuus.

Huoneista löytyi lukuisia Manriquen maalauksia, joista pari yllä. Täytyy myöntää, että hän oli moderni taiteilija. Hänen ja Picasson töiden lisäksi seiniltä löytyi Tapiesin, Miron, Millares ym. maalauksia. Varsinainen aarreaitta siinäkin mielessä tuo rakennus.

Pois lähtiessä reitti kulkee edullisen kahvion ohi kauniiseen puutarhaan.

On pakko myöntää, että jos en tiennyt tuollaisen taiteilijan olemassaolosta mitään ennen tätä matkaamme, nyt olen hänen ihailijansa. Kiitos Lanzaroten pieni suuri mies Cesar Manrique!

Muut tämän Kanarian saarihyppelymme Lanzaroten osuutemme matkakertomukset löytyvät täältä:

Kanarian saarihyppely 2017 osa 3: Tutustumista Lanzaroten etelärantoihin

http://leppilampi.matkabloggaajat.fi/kanarian-saarihyppely-2017-osa-3-tutustumista-lanzaroten-etelarantoihin/

Kanarian saarihyppely 2017 osa 4 Lanzarote: Melia Salinas – hotelli aikuiseen makuun

Kanarian saarihyppely 2017 osa 4 Lanzarote: Melia Salinas – hotelli aikuiseen makuun

Jos haluat saada viestin, kun uusia matkakertomuksia ilmaantuu, käy tykkäämässä Facebook-sivua “Appa matkustaa”. Sinne tulee lähes viikoittain uusia matkakertomuksia.

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *