Kanarian saarihyppely 2017 osa 4 Lanzarote: Melia Salinas – hotelli aikuiseen makuun

Tässä matkakertomuksessa kertoilen lähinnä kuvien avulla kokemuksiamme Lanzarotella sijaitsevasta Gran Melia Salinas -hotellista. Se sijaitsee Costa Teguisessa, muutaman kilometrin päässä saaren pääkaupungista Arrecifestä itään. Hotelli osoittautui erinomaiseksi valinnaksi ja etenkin RCI:n jäsenten kannattaa lukea tämä juttu. Lanzaroten  kuuluisin arkkitehti Cesar Manrique on suunnitellut hotellin uima-allasalueen ja jo sen on nähtävyys. Hotellin sijainti on hyvä, sillä sen vieressä sijaitsee yksi saaren suosituimmista rannoista Playa Las Cucharas. Positiivisesta kirjoittelusta huolimatta tämä ei ole hotellin tilaama mainos vaan vilpitön tahtoni laittaa hyvä kokemus kiertämään 🙂

Tämä kirjoitus on osa Kanarian saarten saarihyppelyämme, jonka aikana tutustumme kolmeen Melia-ketjun hotelliin. Onnistuin saamaan peräkkäisiltä viikoilta RCI:n kautta käyttöömme kyseiset hotellit ja teen niistä jokaisesta runsaskuvaisen esittelyn lähinnä omaan, mutta myös muiden käyttöön. Kirjoituksessa mainitut LEVEL-tason edut koskevat Club Melian jäseniä, joiden joukkoon meidät hyväksytään syystä, että olemme RCI:n jäseniä.

Ajelimme Melia Salinas -hotelliin edellisestä hotellistamme Occidental Playasta taksilla, sillä taksimatkat eivät Kanarian saarilla paljoa maksa. Tuo noin 4 km matka maksoi alle 4 euroa. Noista parista aiemmasta vuorokaudesta tein erillisen matkakertomuksen, joka löytyy linkistä

Kanarian saarihyppely 2017 osa 3: Tutustumista Lanzaroten etelärantoihin

Tuskin pääsimme hotelliin sisään, kun meille jo työnnettiin cavalasit käteen, jotta selviäisimme paremmin matkan rasituksista 🙂 Tuollaiseen palveluun alkaa vähitellen tottua Kanarialla. Ei Askompaa!Yrittää siinä sitten olla kuntolomalla.

Clubilaisina meidät ohjattiin cavoinemme Club Melian loungeen, jossa ystävällinen virkailija Ana otti meidät vastaan ja esitteli hotellin palveluita & ohjelmatarjontaa. Tunsimme, että olimme tervetulleita.

Bellboy saattoi meidät huoneistoomme, joka sijaitsi neljännessä kerroksessa. Puitteet olivat kohdallaan eikä tilannetta huonontanut lainkaan, että kohta meille tuotiin vielä tervetulolahjaksi pientä suolaista ja viiniä. Melia Experience on hyvä tavaramerkki!

Tuntui vähintäänkin hyvältä aloittaa viikon loma tällaisissa puitteissa.

Huoneistossa oli kaksi erillistä parveketta, joista aukesi hyvät näkymät merelle. Jacuzzillekin tuli olemaan käyttöä.

En tiedä laitoinko vähän runsaalla kädellä kylpyvaahtoa jacuzziin, mutta kovin pumpulinpehmeän tunnelman se ainakin sai aikaan. Olipa niin lapsellinen olo että!

Hotellin yleiset tilat

 

Tuloaulassa on näytillä eri taiteilijoiden teoksia. Seinäveistos taisi olla Cesar Manriquen aikaansaannos.

Valtavan kokoinen aula oli täynnä viherkasveja. Upea kokonaisuus.

Halloweenin merkeissä vietettiin pari päivää. Riehaantuuhan sitä eläkeläinen vähemmästäkin.

Aamiaisravintolakaan ei ollut välttynyt Cesarin taiteelta.

Cesar Manriquen suunnittelema kaunis allasalue

 

Lanzaroten pieni suuri mies Cesar Manrique on jättänyt lähtemättömästi kädenjälkensä hotelli Melia Salinakseen. Seinätaiteen lisäksi hän on suunnitellut kauniin uima-allasalueen, josta löytyy hienoja yksityiskohtia.

Tulivuoren purkauksesta on otettu kaikki oleellinen irti toteutuksessa.

Yhdenmoinen taideteos koko allasalue.

Suihkutkin olivat kaikki omanlaisiaan taideteoksia.

Jacuzzi meren rannassa on hieno yksityiskohta.

Rannalle johtavat kauniit portaat johtavat myös Club Melian osakkaille varatulle loungetilalle.

Club Melian jäsenten yksityinen allasalue

 

Meille osakkaille oli varattu erillinen vain ja ainoastaan aikuisille varattu uima-allasalue, jonne pääsi erityisavaimella. Taustalla erillisiä huviloita, joissa oli näköä ja kokoa sekä oma piha.

Tämän altaan ympärillä ei ollut tungosta. Rauhan tyyssija oli se.

Jacuzzissa aloittamani pumpulin pehmeä linja jatkui myös altaalla. Mukava siinä oli loikoilla ja ihailla kaunista taivasta.

Allasalueella tuotiin pari kertaa päivässä hedelmiä. Sen lisäksi kahviautomaatti kekseineen ja kakkuineen oli vapaasti käytössämme. Lisäksi vasemmalla olevasta grillistä pystyi ostamaan ruokaa ja juomia.

Yksityisalueelta johti käytävä alla näkyvään loungealueeseen. Näitä portaita pääsi samaiseen paikkaan myös suoraan huoneista. Alueen lepoalustat olivat ainoastaan clubilaisten käytössä.

Varsinainen lounge toimi erikoisaamiaisravintolana.

Päivisin sieltä oli koko ajan vapaasti saatavilla kahvia, teetä, vettä ja tietysti cavaa 🙂

Kello 17-19 loungesta tuli suosittu paikka, kun clubilaiset riensivät herättämään ruokahalua ennen illalliselle menoa. No, meille kyllä riitti vallan mainiosti tuollainen ehtymätön pöytä täyttämään vatsan. Illalliset jäivät jostain syystä vähiin. Cavan lisäksi tarjolla oli muitakin viinejä ja useanlaisia alkoholijuomia. Ginitonic taisi olla hotellin suosituin juoma, tietysti cavan jälkeen.

Käsittämätön oli tarjoilun monipuolisuus joka ilta.

Myöskään hedelmät ja makoisat kakut ym. eivät olleet unohtuneet siitä pöydästä.

Yhdenmoinen pyhäkkö tuo lounas nimensä mukaisesti olikin.

Oli todella rauhoittavaa ja hienoa maistella pikkusuolaisia ja -makeita ja istua sen jälkeen katselemaan auringonlaskua cavalasi tai kahvikuppi kädessä.

Ei ollut unohtunut terveysjuomakaan siitä tarjoilusta.

Tämä on sitä varsinaista #eläkeläiselämää.

Uimaranta ja lähialueet

Melia Salinas -hotelli sijaitsee alueen parhaan uimarannan vieressä. Hienohiekkainen ranta houkutteli varpaistelemaan muitakin kuin meitä.

Olihan se upeaa, oli!

Playa Las Cucharas toisesta päästä kuvattuna. Melia Salinas näkyy kuvassa oikealla. Tänne rantaan oli muutaman kerran päivässä maksuton kuljetus vajaan 4 km päässä sijaitsevasta edellisestä yöpymispaikastamme Occidental Playasta.

Erilaisia taiteen tekijöitä riitti rannalla.

Tämä hiekkalinna oli kauneudessaan ylitse muiden. Rannalla oli mm. yksi “taiteilija”, joka asusteli auringon varjoa alla päivät ja yöt. Hänen hiekkakrokotiilinsa ym. eivät olleet kuvauksen arvoisia.

Rantaviivaa kiemurteli useiden kilometrien pitkä rantabulevardi, joilla riitti juoksijaa ja kävelijää etenkin aamuisin. Otimme tavaksi lähteä joka aamu kävelylle tavoitteena vähintään 6000 askelta ennen aamupalaa. Päätimme, että sitä voisi jatkaa Suomessakin. Saas nähdä pääsemmekö kertaakaan liikkeelle?

Olen innokas kävelijä ja päiväkävelyjen miniaskelmäärä oli 10 000 askelta. Loppua kohti ahneus kasvoi ja viimeisen viikon keskiarvoksi tuli jo yli 18 000 askelta/päivä. Nämä juoksuaskeleet otin kyllä lähinnä kuvaajan mieliksi 🙂

Toiseen suuntaan hotellista oli myös mahdollisuus harrastaa kävelyä. Lähettyvillä oli paikallinen lido.

Tuota maksullista uima-allasaluetta kera lepotuolien kiersi viereisen hotellin huoneistojen editse tehty hiekkaranta. Helppo siitä oli lähteä aamu-uinnille.

Tähän auringonlaskuun on hyvä päättää tämän hotellin kehuminen. Miten se sitten pärjää edellisen viikon Melia-hotellillemme, jonka esittely löytyy täältä:

Kanarian saarihyppely 2017 osa 2: Onko tässä Teneriffan paras hotelli?

Jotta Melia-trilogia kasvaisi täyteen mittaansa, ilmestyy sarjassa vielä kolmas matkakertomus. Tarina Gran Canarialla sijaitsevasta Melia Tamarindoksesta ilmestyy tänne lähipäivinä. Sen jälkeen on aika luoda kokonaisarvio hotelleista. Nousiko joku ylitse muiden ja jos, niin miksi? Maltathan aikaa vähän, sarja ei pääty tähän.

Ja tässä välissä ilmestyy vielä yksi kirjoitus, jossa käymme tutustumassa Lanzaroteen pienen suuren miehen arkkitehti, taiteilija Cesar Manriquen käden jälkiin.

 

 

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *