Kanarian saarihyppelu 2017 osa 6 Gran Canaria: Melia Tamarindos yllätti kokeneet matkaajat jekuillaan

Melia Tamarindos on yksi Melia-ketjun huippuhotelleista. Tämä San Agustinissa sijaitseva 1970-luvulla valmistunut hotelli on säilyttänyt suosionsa ainakin kokemamme perusteella. Paikka oli täynnä, mutta ei häiritsevästi. Yleisellä uima-altaalla oli lepotuoleista puute, mutta Level-tason alueella oli tilaa ja rauhaa. Esittelen tässä blogissa tämän hotellin muistimme virkistämiseksi ja vinkkinä muille matkaajille. Kannattaako Melia Tamarindokseen mennä lomailemaan? Miten se pärjää sisarhotelliensa seurassa? Näihin ja muihin asioihin otan kantaa mahdollisimman objektiivisesti.

Samalla ilmoittelen, että tämä hotelliesittely on samalla yhden RCI-kohteen esittely omasta vapaasta tahdostani, ei hotellin pyynnöstä. Esittelen mielelläni hyviä hotelleja ja Melia Tamarindos on yksi niistä.

Tiedoksi kaikille RCI:n jäsenille, että jos olet halukas vaihtamaan vinkkejä ja kokemuksia eri kohteista, perustin suljetun Facebook-ryhmän, jonne otetaan mukaan vain RCI:n jäseniä. Voit halutessasi tulla mukaan ryhmään “RCI – vinkkejä ja kokemuksia“.

Matkabloggaamiseni taustaa

Tästä vajaan kuukauden saarihyppelystämme Kanarialla tuli yksi kaikkien aikojen parhaimmista matkakokemuksistamme, kiitos upeitten hotellien ja säiden. Teen vahvan tunnustuksenosoitukseni siitäkin huolimatta, että tämä oli 127:s ulkomaanmatkamme tällä vuosituhannella.  Yltiöpäinen innostuksemme matkailuun johti siihen, että aloitin matkabloggaamisen noin vuosi sitten. Minulla on vielä kymmeniä julkaisemattomia tarinoita kuvineen noista yli sadasta matkastamme eri puolille maapalloa.

Kun huomasin, että itseämme varten tehdyt matkakertomukset kiinnostavat muitakin, innostuin julkaisemaan niitä muillekin toiveella, että voisin panna hyvän kiertämään. Tarkat suositukset kulkemisista lentokentiltä hotelleihin ovat asioita, jotka kiinnostavat kaikkia omatoimimatkailijoita. Ellen tekisi näitä, emme kohta muista missä kävimme ja mitä siellä koimme. Vanhenemisessa on myös varjopuolia 🙂

Kanarian saarten saarihyppelymme kolmas ja viimeinen kohde oli Gran Canaria, jossa olemme aiemmin käyneet 7 kertaa. Olin lottovoittajan tuurilla saanut varatuksi RCI:n sivuilta kolme Melia-ketjun huippuhotellia peräkkäisille viikoille. Noissa hotelleissa on “kerran kolmessa vuodessa” sääntö, joten joudumme odottelemaan ennen kuin pääsemme “lottoamaan” seuraavan kerran.

Esittelyt parista muusta Melia-hotellista löytyvät näistä linkeistä:

Kanarian saarihyppely 2017 osa 2: Onko tässä Teneriffan paras hotelli?

Kanarian saarihyppely 2017 osa 4 Lanzarote: Melia Salinas – hotelli aikuiseen makuun

Saavuimme Melia Tamarindokseen lentäen edellisestä kohteestamme Lanzarotelta, jossa olimme olleet 9 vrk. Lennon hinta oli 29 euroa. Pääsimme bussilla (66 tai 90) kätevästi Las Palmasin lentokentältä hintaan 3.50 €. Pysäkki oli hotellimme kohdalla San Agustinissa 200 m päässä, joten jälleen julkinen liikenne osoittautui järkeväksi ratkaisuksi. Samaiselta pysäkiltä on hyvät yhteydet Playa del Inglesiin, Maspalomakseen ym. Toisaalta taksit ovat Kanarian saarilla sen verran edullisia, että esim. Maspalomakseen (reilut 10 km) pääsee noin 8 eurolla.

 

Melia Tamarindos otti meidät hyvin vastaan

 

Olimme Melia Tamarindoksessa edellisen kerran vuonna 2012. Sen vuoksi odotuksemme olivat korkealla.

Päätin kokeilla, mitä vaikutuksia on sillä, että lähettää ennakkoon toiveita tuloonsa liittyen kysymyksellä. että voinko kirjoittaa blogiini jutun hotellistanne. Seuraukset olivat vähintäänkin hämmentäviä 🙂 Hotellin asiakaspalvelupäällikkö, hollantilainen Jiske Jager oli päättänyt yllättää meidät ja onnistui siinä vähintäänkin 100 %:sti. Huikeaa touhua, josta kiitos Jiske! 

Kun bellboy saatteli meidät huoneistoomme, naureskelimme hänelle, että tämähän on juuri oikea huone, sillä Marjatan nimikirjaimet ovat ovessa. Kun sitten seurailimme tilannetta, muissa ovissa ei ollut mitään. Myöhemmin kävi ilmi, että kyllä: Jiske oli järjestänyt jäynän ja pyytänyt laittamaan nimikirjaimet oveen 🙂

Vielä suurempi jäynä oli odotettavissa. Kun astuimme makuuhuoneeseen, siellä oli nimikoidut kylpytakit odottamassa vieraita. Emme ole tällaista ennen kokeneet! Pienellä eleellä voi saada paljon iloa ja hämmästystä aikaan. Kiitos Jiske!

Ikimuistoinen kuva ikimuistoisesta kokemuksesta!

Ja päällikkö varmisti vielä, että kaikki on ok:

Huoneisto avautui valoisana ja kauniina. Siinä oli hyvä aloittaa viimeinen lomaviikkomme.

Jokainen Melia-hotelli otti meidät vastaan jollain erikoisella tavalla. Tällä kertaa vastaanottoyllätys oli tällainen.

Muistimme jo aiemmalta vierailultamme tähän hotelliin, että päivän Iltasanomat tuodaan aina huoneeseen. Nytkin kirjoittautuessamme hotelliin loungessa he kysyivät, haluammeko jonkin lehden luettavaksi? Silloin se oli vielä jonkinlainen tulostettu vedos lehdestä, mutta nyt kävi ilmi, että noita painetaan aamuisin ihan aitoon formaattiin. No, siinähän sitä kävi aina selväksi mitä merkittävää on tapahtunut edellisenä päivänä 🙂 Lauri parka!

Makuuhuoneesta aukesi ovi parvekkeelle, jossa oli jacuzzi odottamassa käyttäjäänsä.

Ai että me nautimme näistä tällaisista maisemista! Kyllä matkailu on mukavaa.

 

Lounge auki jäsenille

 

Se, että meidät RCI:n jäseninä hyväksyttiin Club Melian jäseniksi, oikeutti erityiskohteluun monessa mielessä.

Tässä, kuten muissakin Melioissa, oli erillinen lounge käytettävissä ainoastaan jäseniä varten. Tarjolla oli cavaa ja muita viinejä, kahvia, teetä, mehuja, virvokkeita ja olutta aamusta iltaan, maksutta.

Tuossa hotellissa oli klo 13-15 lisäksi tarjolla suolapaloja. Kello 15 tarjoilu muuttui makeiksi leivonnaisiksi yms. ja klo 19-20 mukaan tulivat vielä alkoholijuomat kera pähkinöiden ja kuivahedelmien.

Loungessa ei ollut koskaan tungosta. Mahtavaa saada kokea edes osia executive-luokan tarjoiluista täydellisenä yllätyslisänä. Näihin lisäpalveluihin olemme törmänneet ainoastaan Hiltonissa New Yorkissa ja Dubain RCI-kohteessa, joissa molemmissa myös aamiaiset kuuluivat pakettiin.

 

Muutama kuva yleisistä tiloista

 

Melia Tamarindos ei pärjännyt aulatiloiltaan sisaruksilleen. Aikalailla perusjuttuja.

Clubilaisille oli oma aamiaispaikka meren rannalla.

Väkeä oli vähän, mikä oli hyvä juttu viihtyvyyden kannalta.

Esillepanot ja valikoimat saivat veden kielelle jo pelkästä katselusta. Kokonaisuus oli ehdottomasti parempi kuin massiivisessa pääravintolassa. Aamiaisen Club-hinta kuohuviineineen oli  10,50 € eli varsin kohtuullinen. Silti aamiaistelimme useimmin omassa lukaalissa, jossa oli riittävän täydellinen keittiö ja loistonäkymät.

Taideteos keisarin uudet taulut 🙂

Melia Tamarindoksessa oli näiden kolmen hotellin tasokkaimmat iltaohjelmat.

Tästä kuvasta saa melko mukavan kokonaiskuvan hotellin piha-alueesta.

Uima-allasalue on hotelikolmikon vaatimattomin ja pienin.

Lapsille kasattiin yhtenä päivänä kunnon pomppulinna. Minigolf on pysyvää viihdykettä.

 

Melia Clubin jäsenille tarkoitettu “vain aikuisille” -alue

 

Clubilaiset on huomioita hotellista siten, että heille on varattu lukkojen takana oleva alue, jossa vietimme paljon aikaa lueskellen.

Alueella on oma jacuzzi, jonka tosin jätimme muiden käyttöön.

Koska väkeä ei ollut tungokseen asti (päinvastoin kuin yleisellä puolella), voimme vaihdella paikkaa päivittäin tarpeittemme mukaan.

Tämä katos tuli lopulta suosikkipaikaksemme, jossa olimme pitkät tovit useana päivänä. Tuuli virkisti ajoittain liiankin viileästi ja auringolta pystyi olemaan suojassa.

Myös Club-alueella oli vapaa tarjoilu koko päivän.

Elo tuntui ihan mukavalta, kun juotavaa riitti ja tarjoilija kävi ajoittain tarjoilemassa hedelmiä. Aika herraskainen meininki sielläkin.

Katoksemme vieressä taatelit olivat kypsyneet.

Tällaisessa ympäristössä saimme siis viettää viikon lueskellen, lepäillen, kirjoitellen ja kävellen. Varpaitteni päältä aukeaa näkymä rannalle, joka oli meidän pääasiallinen kuntoilupaikka tuon viikon aikana, jonka saimme nauttia Melia Tamarindoksen upeista palveluista. Tämä oli hotelli, jota voi vilpittömästi suositella, kun menette käymään Gran Canarialla. Siellä tuntee olevansa lomalla!

LISÄÄ TULOSSA:

Varpaistelusta ja kävelyistä tein erillisen matkakertomuksen, jossa vaellamme myös Maspalomaksen 7 km pitkällä rannalla tuhansien muiden ihmismuurahaisten kanssa, onneksi myötätuuleen. Merkille pantavaa on, että keskimääräinen askelten määrä oli tuon viikon ajan yli 18 000 askelta päivässä. Ei siis jääty viikunoiden alle makaamaan.

Se “varpaistelutarina” löytyy täältä, kun saan sen valmiiksi.

Kirjoittelen vielä erillisen jutun tästä uskomattoman hienosta 3,5 viikon saarihyppelystämme, jonka muut kertomukset löytävät näistä linkeistä:

Kanarian saarihyppely 2017 osa 1 Teneriffa: Los Christianos, Playa de las America, Los Gigantes ja Alcala

Kanarian saarihyppely 2017 osa 2: Onko tässä Teneriffan paras hotelli?

Kanarian saarihyppely 2017 osa 3: Tutustumista Lanzaroten etelärantoihin

Kanarian saarihyppely 2017 osa 4 Lanzarote: Melia Salinas – hotelli aikuiseen makuun

Kanarian saarihyppely 2017 osa 5 Lanzarote: Huikea päivä mestari Cesar Manriquen kädenjäljillä

 

Jos olet Facebookissa, kannattaa käydä tykkäämässä sivustoa “Appa matkustaa”. Saat sitten tietoa uusista kirjoituksista, joita tulee lähiaikoina keskimäärin pari viikossa ja niitä riittää 🙂

 

 

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *