Gran Canariaa autoillen osa 2- pohjoisrannikon parhaita

Syksyn 2016 matkamme toinen saarikierroksemme suuntautui pohjoisrannikolle reittiä Las Palmas – Moya – Santa Maria de Guia – Playa de las Nieves. Koska olemme kolunneet aluetta useamman kerran, jätimme nyt pääkaupunkiseudun vähemmälle ja keskityimme noihin muutamaan viehättävään kaupunkiin. Voiton veti varsinainen yleisömagneetti Playa de las Nieves. Positiivinen yllätys oli Moya, jonka kirkon pihalta aukeaa kaunis näkymä laaksoon.

 

Nyt kävimme ensin Las Palmasissa etsimässä Fred Olsenin laivayhtiön sataman, josta laiva Fuerteventuralle lähtisi. Se osoittautuikin varsin järkeväksi ratkaisuksi, sillä sen pienen lippumyymälän löytäminen ei ollut maailman helpoin tehtävä. Valitettavasti tuo kioski oli nyt kiinni, joten lippujen lunastus siirtyi lähtöpäivään.

Muuten ohitimme Las Palmasin syystä, että olimme tutustuneet siihen muutama vuosi sitten melko perusteellisesti. (ks. matkakertomus Gran Canaria 2012). Ajelimme pääväylää pitkin läpi pitkän tunnelin tielle GC-2, jota pitkin oli helppo ajella kauniilla meren rannalle. Siisti reitti!

MOYA

Olimme valinneet 1. pysähtymiskohteksi Moyan, joka mainittiin hotellimme Gran Canaria- opaskirjassa yhtenä saaren merkittävimmistä kohteista. Pakkohan noin 6 km päätiestä olevassa pikkukaupungissa oli poiketa. Se kannatti!

Jätimme automme kadun varteen ja kävelimme tutustumaan viereiseen hautausmaahan. Se oli ”erilainen” kokonaisuus, joihin aina silloin tällöin törmää. Maassa maan tavalla!

Kanarialla hautausmaat ovat niin poikkeavan näköisiä, että niitä oli pakko pysähtyä ihmettelemään, jälleen kerran.

Hautausmaan edessä on muistomerkki, jonka tausta jäi selvittämättä.

Kävelimme kylän keskustaan, jossa avautui pieni kävelykatu.

Kirkko on kylän keskuksena Moyassa. Sen pihalta aukeaa upea näkoala alas solaan.

Saaren paras kahvilakokemus tuli yllättäen vastaan Moyan kylässä, pienessä kirjastokahvilassa La Drogueriassa.

Kahvila tarjosi pilkkahintaan ehdottoman hyvää cappucionoa. Aah mitä kermavaahtoa!


Voi sanoa, että Drogueria-kahvila on jokaisen Moyan kävijän must-paikka!

Kahvilanpitäjärouva sulautui meidän muutaman asiakkaan joukkoon rupattelemaan. No, taisivat olla paikallisia tuttuja nämä herrat. Pari muuta asiakastakin löytyi, toinen Italiasta, toinen Yhdysvalloista. Olivat arvailleet outoa kieltämme ja kuulemma veikanneet oikein.

SANTA MARIA DE GUIA

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Santa Maria de Quia, jota mainostetaan kauniina pienenä perinnekaupunkina. Se oli aivan päätien varressa, joten eikun katsomaan.

Tuo kaupunki ei ainakaan sunnuntaipäivänä tehnyt meihin mitään erityistä vaikutusta. Liikkujia ei ollut, kaupat olivat kiinni, joten siellä ei kauan nokka tohissut. Eiku syömään rnnikolle!

PUERTO DE LAS NIEVES

Päivämatkamme pääkohde opaskirjojen perusteella oli ehdottomasti Puerto de las Nieves! Kun pääsimme perille, selvisi miksi. Tuo pienehkä kalastajakylä oli täynnä turisteja. Parkkipaikkaa joutui etsimään niin, että vasta toisella kierroksella tärppäsi, kun yksi auto lähti sopivasti liikenteeseen kylän keskustan parkkipaikalta. Vähän etäämpänä olisi ollut maksullisia parkkipaikkoja, joissa yksityishenkilöt (?) myivät 2 euron päivämaksua vastaan parkkipaikkoja. Ei ollut matkaajista puutetta. Me köyhinä eläkeläisinä emme niihin langenneet vaan kokeilimme onneamme ja löysimme ilmaisen kunnallisen paikan.

Kylä ei ole suurin suuri, mutta viehättävä. Värimaailma oli yllättävän kreikkalainen. Satama toimii suurten matkustajalauttojen pysähdyspaikkana. Armas ja Fred Olsen kuljettavat väkeä täältä Santa Cruziin hintaan 48,50 € matkan kestäessä 1h 20 min.

Täältä ei löytynyt hiekkarantaa, mutta se ei estänyt auringon palvontaa.

Ravintolatoiminta oli kylän pääelinkeino. Niitä oli paljon ja ainakin tuona sunnuntai-iltapäivänä ne olivat aivan täynnä. Tätä ateriaa halutessamme odotimme ensin 15 min, että saimme paikat. Taatusti tuoreet kalat kera Kanarian perunoiden ja salaatin oli kyllä jokaisen odotusminuutin arvoinen: maukasta perusruokaa ilman mitään kommervenkkejä.

Yllä uimarantakuvassa näkyy taka-alalle korkea kalliojyrkänne, jota oli pakko lähteä katsomaan lähempää. Sekin kannatti!

Kulkuvälineenämme meillä oli upouusi Yaris, joka oli tarpeisiimme erinomainen valinta lievästi korkeasta hinnastaan huolimatta. Vakuutuksineen maksoimme siitä omasta tietämättömyydestä ja vuokraamon asenteesta/hintapolitiikasta johtuen hieman ylihintaa eli 250 €/viikko. No, jatkossa osaamme välttää tuon sudenkuopan, toivottavasti!

Kuvasssa korkean jyrkänteen päältä otettu kuva Play de las Nievesin kalastajakylään. Lautat lähtevät kuvan vasemmassa reunassa olevasta laiturista. Agaiten kaupunki jää osin jyrkänteen taakse oikealle.

Luonto on siellä karun kaunista.

Paluumatkan hotelliimme olisi voinut tehdä myös länsirannikkoa pitkin, mutta vuoristoteistä johtuen matka-aika olisi lyhyemmästä reitistä huolimatta todennäköisesti tuplaantunut, vähintään. Jos aikaa, jaksua ja tahtoa olisi ollut, tuo reitti olisi varmaan ollut kiehtovan kaunis. Ehkä ensi kerralla sitä kautta.

Monta mielenkiintoista paikkaa oli reitin varrella, mutta niistä voit lukea Gran Canarian matkakertomuksestamme vuodelta 2012.

Tämänkertaisen matkamme muut kertomukset löytyvät tästä alta:

Gran Canariaa autoillen osa 1 – itärannikon helmiä

Gran Canariaa autoillen osa 3: vuoristo ja upea Rogue Nublo

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *