Gran Canarian parhaita paikkoja autoillen ja vähän kävellenkin

Tässä matkakertomuksessa vaelletaan Gran Canariaa etelästä pohjoiseen. Käymme Las Palmasissa tutustumassa sen vanhaan kaupunkiin ja kuuluisaan Playa de las Canterasin rantaan. Tutustumme myös pääkaupungin ympäristöön, jossa käymme mm. saaren TOP 10 -nähtävyyksiin kuuluvalla Caldera de Bandamalla. Vierailemme myös saaren yhdessä kauneimmista kylistä eli Puerto Moganissa. Matkalla pysähdymme Paradise Beachillä sekä tutustuimme suomalaisen Holiday Clubin omistukseensa hankkimiin kohteisiin. Välillä koukkaamme myös vuoristoon. GC:n kovimpia juttuja on kävely Playa del Inglesin ja Maspalomaksen huikeilla dyyneillä. Lisäksi esittelemme yhden erinomaisen RCI-kohteen.

Tämä vuonna 2012 tehty matka oli sikäli historiallinen, että lensimme ensimmäistä kertaa Norwegian Airin koneella. Sen seurauksen jouduimme 1. kertaa eläissämme suorittamaan itsenäisesti laukkujen siirron hihnalle. Halpalentoyhtiö Norwegian Air säästi tuossa sinällään sujuvassa toiminnossa. Toistaiseksi asiakas sai valita, jonottaako palvelun kautta vai hoitaako homman itse. Check In ei toiminut internetissä vaan se piti tehdä kentällä itse automaatissa. Kätevästi nämä hommat hoituivat, jopa meiltä. Pääsimmekin hyvissä ajoin loungeen aamiaiselle, jonka jälkeen astuimme ensimmäistä kertaa Norwegianin koneeseen. Päästyämme koneeseen totesimme, että saamme ”arvovaltaista” seuraa: Matti Nykänen kera uusimman tosi-tvtähtivaimonsa oli menossa Inglesiin keikalle :-)

Lento kesti noin 6,5 tuntia. Kentällä meitä odotti vuokraamamme auto. “Arpa” oli osunut jälleen halvimpaan eli Goldcariin, josta B-luokan auto irtosi viikoksi 129 eurolla. Kaiken kattava vakuutus nosti hintaa vielä 37 eurolla. WV Polo oli laiskan pulskea, mutta muuten asiallinen kärry. Kentältä hotelliin oli vajaan 20 min matka ja TomTom toimi jälleen luotettavana kartanlukijana. Etenkin Marjatta kiitti 🙂

Melia Tamarindos – yllättävän hyvä

Astuessamme hotelli Melia Tamarindoksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan huoneistoomme, loksahtivat suumme auki, sillä näkymä merelle oli huikaiseva. Olemme viime vuosien aikana saaneet kerrasta toiseen yllättyä positiivisesti näissä RCI-paikoissa. Näytti siltä, että 1 mh viikko-osakkeita ei ole sijoitettu mihin sattuu. Huoneisto oli todella upea, yksi parhaista meidän matkailuhistoriassamme.

Huoneisto oli riittävän tilava 1 mh tilapäiskoti keittiöineen. Kyllä kelpasi aloittaa viikon loma.

Ensimmäistä kertaa saimme nauttia myös parvekkeelle sijoitetusta poreammeesta. Onhan niitä nähty, mutta aiemmin huoneiston sisäpuolella. Oli todella lenheettiä laskea amme täyteen vettä ja istua siellä auringonpaisteessa lehtiä lueskellen, drinkkiä siemaillen ja välillä merta ihaillen.

Kävimme ensimmäisenä aamuna testaamassa ravintolan aamiaisen ja arvioimassa kannattaako sijoittaa 7 euroa buffeeseen. Kyllä todellakin kannatti! Viiden tähden hotellin kriteeristöön kuuluu kokemustemme mukaan kuohuviini ja niin täälläkin. Valikoimat olivat lajissaan huippuluokkaa runsaine hedelmineen yms. Tuon luokan aamiaisen ongelma on, että tulee syödyksi liikaa. Se tosin kääntyy iltaa myöten plussalle, sillä joka päivä ei jaksanut syödä lainkaan kunnon ateriaa. Hyvät meille!

Jos, ja kun, RCI lähettää tapansa mukaan arvioinnin kohteesta niin nyt rapisee pisteitä. On vaikea olla antamatta Melia Tamarindokselle täysiä pisteitä, kaikesta. Tänne voisi joskus tulevaisuudessakin päänsä kallistaa, jos sattuu löytymään vapaata viikkoa. Pienen positiivisen yllätyksen se tarjosi wlan-yhteyden suhteen. Ainakin meidän huoneessamme toimi aulan maksuton yhteys. Muuten hinta olisi ollut 12 eu vuorokaudelta (!!!), joten aamiaiset tulivat sitä kautta lähes kuitatuiksi.

Tähän on tultu. Iltalehti tuotiin joka aamu oveen painomustetuoreena.

Hotelli sijaitsee noin 1 km pituisen hiekkarannan tuntumassa 3 km Playa del Inglesistä pohjoiseen ja hienolta allasalueelta oli kiven heiton matka mereen. Puistossa oli sopivasti rauhallisia kolkkia lueskeluun ja loikoiluun kera aurinkovarjojen. Allas oli lämmitetty, n. 50 m pitkä. Hotellissa on periaatteessa kaikki ”pakollinen” kylpylää ja jopa Casinoa myöten. Jokaiselle jotakin 🙂

Illalla kävimme piipahtamassa Playa del Inglesin alueella ja korkkasimme uusimmassa Matkalehdessä esitellyn Kuparipannu-ravintolan, jota suomalaiset ovat omistaneet jo vuodesta 1985 saakka. Olihan se vähän outoa astua sisään ja todeta, että kummipoikamme ottaa meidät vastaan, tosin television kautta. Jollain vimpaimella nuo omistajat imivät suomalaiset TV-ohjelmat suorana ruutuun. Nyt oli menossa Tanssii tähtien kanssa- ohjelman semifinaali ja pakkohan tulokset oli katsoa siinä tapas-aterian lomassa.

Kohti Puerto Mogania

Maanantaista tuli ajopäivä. Kävimme muistelemassa menneistä Puerto Ricon pikkukaupungissa. Käppäilimme tovin rantakallioilla ja jatkoimme matkaa kohti Puerto Mogania. Totesimme, että parin kilometrin päähän oli 15 vuoden aikana tehty uusi hiekkaranta, joka ainakin etäältä näytti houkuttelevalta, tosin vain noin reilut 200 m pitkältä. Siellä voisi joskus piipahtaa, sillä mm. Holiday Club on ostanut sen ympäriltä pari hotellia, jotka ainakin RCI:n sivujen perusteella vaikuttavat asiallisilta paikoilta.

Jatkoimme saman tien matkaa, poikkesimme Paradise Beachillä.


Kohta saavuimme kohta Puerto Moganiin. Se oli tehnyt meihin edellisellä matkallamme vaikutuksen emmekä pettyneet nytkään. Se on kaunis, pieni kalastajakylästä turistien suosikkikohteeksi kasvanut kylä. Sitä voi suositella.

Kävelimme aikamme rantakatuja, joimme mangoista puristetut mehut ja lähdimme vuorille.

Pieni poikkeaminen  vuoristoon

Ajoimme läpi Moganin kylän ja suuntasimme kohti saaren keskipistettä todella kapeaa ja mutkaisaa tietä pitkin.

Onneksi tie oli vastikään päällystetty ja siten loistokunnossa. Emme kuitenkaan käyneet vielä korkeimmalla paikalla Tejedalla vaan jätimme sen seuraaville päiville.

Ihastelimme upeita maisemia tuon tuosta pysähtyen kuvailemaan, käännyimme Ayacatan kohdalta paluumatkalle. Ohitimme todella kauniita maisemia pinjamäntyjen muodostamia kujia pitkin. Suuntasimme lyhintä reittiä Fatagan kautta hotelliin.

Maspalomas ja Playa de Ingles

Tiistaina päätimme valloittaa Maspalomaksen dyynit. Runsaan aamiaisen jälkeen olimme valmiit pitkälle kävelymatkalle. Ajoimme autolla Inglesin taakse RIU-hotellin viereen. Löysimme kadun varresta hyvin pysäköintipaikan ja lähdimme ylittämään Mini-Saharaa.

Tuuli oli yltynyt melko kovasti ja puhalsi koillisesta. Niinpä dyynien ylitys myötätuuleen tuntui hyvältä. Kävelimme tuon reilun kilometrin matkan hiekkakasoja ylitellen. Saavuttuamme rantaan huomasimme, että vapaat suunnat olivat valloittaneet alueen leikkipaikakseen. Naturisteja pyöri siellä ja täällä.

Kun saavuimme rantaan, kohtasimme ihmismuurahaisten jatkuvat jonot. Rantaa vaelsi satojen, ehkä tuhansien ihmisten katkeamaton nauha. Päätimme kävellä rantaa pitkin takaisin Inglesiin noin 3 km matkan vastatuuleen. Oli ihanaa vetää kengät jaloista ja kävellä rantavedessä, mutta… Tuuli puhalsi ikäväksemme niin, että se heitti jatkuvasti hiekkaa naamallemme. Nautinnosta tuli lopulta suoritus, niin kovaa hiekka iski ajoittain kasvoillemme. Minua auttoivat aurinkolasit, mutta Marjatta-rukalla ei ollut edes niitä mukana. Taistelimme itsemme urheasti läpi tuulen ja tuiskun. Enemmän ja vähemmän pukeutuneita kansalaisia tuli ja meni, useimmilla vain yksi tavoite, päästä perille. Eipä ole ennen tuntunut yhtä mukavalta päästä sivistyksen pariin noin tunnin aherruksen jälkeen, etenkin kun juuri ennen maaliamme alkoi tihuuttaa vettä.

Tihensimme askeleita loppumetreillä ja pääsimme sateelta suojaan lähikuppilaan. Olimme ansainneet pienet oluet. Onneksi sade oli jälleen pieni kuuro ja kävelimme vajaan km matkan autolla dyynien reunaan rakennettua kaunista kävelyreittiä. Oli aika lähteä hotellille, mennä suihkuun ja porealtaaseen. Nyt siinä loikoilu maistui entistä paremmalta.

Oo Las Palmas, oo Las Palmas

Keskiviikko oli jälleen autoilupäivä. Lähdimme aamupäivällä kohti kasvitieteellistä puutarhaa Las Palmasin kupeessa. Epäonneksemme alkoi ripotella vettä juuri, kun pääsimme puutarhaan. Koska se näytti aikansa eläneeltä paikalta, emme viitsineet kastella Marjatan kutreja vaan lähdimme tutustumaan Caldera de Bandamaan.

Tuo saaren Top 10:n joukkoon luettava nähtävyys osoittautuikin tutustumisen arvoiseksi paikaksi. Onneksi sade oli loppunut ja saatoimme hetken ihailla kaunista rotkoa ja katsella muutenkin ympäristöä tuon korkeahkon kukkulan huipulta.

Ajelimme noin 15 km päässä olevaan Las Palmasiin ja laitoimme Tom Tomiin kohteeksi vanhan kaupungin ja sen katedraalin. Löysimme kauppahallin ja päätien välistä pysäköintialueen, jonne saattoi jättää auton 2 eu/tunti maksua vastaan.

Tutustuimme vanhaan kaupunkiin kävellen ja vierailimme sen kauniissa katedraalissa.

Siellä sai 3 euron pääsymaksua vastaan hyvinkin vastinetta. Kirkko on etenkin sisältä kaunis. Lipun hintaan sisältyi pääsy sen museoon, mutta se ei oikein sykähdyttänyt. Törmäsimme reissumme toiseen suomalaiseen julkimoon eli Leena Uotiseen kirkon sisäpihalla, mutta annoimme yksinäisen näyttelijän olla omissa oloissaan :-). Kirkkovaelluksen jälkeen kävimme ostamassa kauppahallista 20 ruusun kimpun ja palan juustoa. Sitten suuntasimme viereiselle kävelykadulle Trianalle, joka on paikallinen merkkivaateliikkeiden keskittymä. Marjatta löysi itselleen puseron ja kotiimme ostimme Casasta erittäin miellyttävän pehmeän viltin ”konjakkihuoneemme” nojatuolia piristämään.

Vaelluksen jälkeen palasimme autolle ja päätimme vielä käväistä vilkaisemassa miten jakselee saaren yksi parhaista rannoista Playa de las Canteras.

Kävelimme tuolla hiekkarannalla tovin, totesimme että se saattoi olla huippusuosittu 1970-luvulla ja palasimme hotelliimme. Muuhun osaan saartaa tutustumme ehkä seuraavana päivänä. Illalla normaalit iltatoimet kera omatekemän broileri-illallisen ja ennen nukkumaan menoa vielä kansainvälisen Three Tenors- lauluyhtyeen komea 30 min konsertti ja se oli siinä.

Ajelu pilvessä – saari yllätti

Torstai oli toivoa täynnä. Aamupäivällä näytti siltä, että olisi aika lähteä vuoristoajelulle. Ninpä suuntasimmekin kohti saaren korkeinta kohtaa Pico de las Nievasta. Ajettuamme n. 20 km rannasta syttyi bensan varoitusvalo. Olen tottunut, että silloin olisi bensaa jäljellä n. 100 km ajoon, joten ei hätää. Väänsimme etanavauhtia mutkaisia ja kapeita teitä ylemmäs ja ylemmäs. N. 10 km ennen huippua ajoimme kirjaimellisesti pilveen. Samalla alkoi sataa ja näkyvyys meni olemattomaksi. Lämpötila ulkona putosi alle 10 asteen ja jatkoi laskemistaan. Bensamittarin palkit kiisivät pikavauhtia niin, että viimeinen palkki oli enää jäljellä. Ei puuttunut muuta kuin, että bensa loppuisi etenkin kun lämpötila laski hetkessä + 5:een. Noilla kulmilla ei bensa-asemia ollut näkynyt pitkään aikaan ja suurempia kyliä ei kartan mukaan ole ennen kuin vajaan 20 km päässä oleva Tejeda. Toivottavasti edes sieltä saisi menovettä.

Pysäytimme jonkun Gran Canarian tekstein varustetun auton ja kysyimme asiaa. Ystävällinen mies, tajuttuaan mistä on kyse, ilmoitti että 14 km päässä Tejedassa on seuraava asema. Kiitimme ja lähdimme laskettelemaan alas. Onneksi alamäki lopetti bensan ylikulutuksen ja pääsimme kylään. Asema löytyi ja elämä alkoi hymyillä.

Samaan aikaan taivas repesi ja näiden positiivisten asioiden kunniaksi menimme kirkon kupeeseen capuccinoille. Pitihän sitä myös ottaa edes yksi kuva tältäkin ajelulta 🙂

Aurinko alkoi jälleen paistaa kunnolla, mutta koska vuoret olivat edelleen pilven peitossa päätimme mennä suorinta tietä hotelliin. Laskettelimme hissukseen alas, pysähtelimme pari kertaa ihailemaan maisemia ja saavuimme onnellisesti majapaikkaan. Voisi sanoa, että ”… reissu, mutta tulipahan tehtyä”, mutta emme edes kirjoita sellaista.

Nautimme upean hotellihuoneemme parvekkeella vähän neuvoa antavia, meikä poreili parvekkeen altaassa, kävimme kävelemällä tutustumassa rantakatuun etc. Ilta toi mukanaan coctail-kutsun hotellin vastaanotolle, jossa hotellin muutamat suomalaiset (6) löysimme toisemme ja päivitimme elämän menoa 1,5 tuntia. Isännätkin kävivät ajoittain jututtamassa ja kertoilemassa miten maa makaa. Eipä tarvinnut enää lähteä syömään, joten eikun kämpille.

Perjantai alkoi jo maata näyttää. Aamiaisen taso ei ollut vieläkään tippunut, joten vatsat pulleina kohti uutta päivää. Lueskelimme aikamme parvekkeella. Aurinko kirvoitti hien otsalle, joten vaihdoimme paikkaa ja menimme suosikkipaikkaamme puutarhaan katselemaan merta ja lueskelemaan lavitsoille.
Kävelimme välillä rantahietikolla ja tulimme jatkamaan löhöilyä parvekkeen ammeeseen. Hiki tuli siinäkin auringon helliessä matkailijoita.

Tutustuminen Holiday Clubin hotelleihin

Iltapäivällä lähdimme vielä yhdelle kierrokselle. Päätimme tarkistaa suomalaisomisteisen Holiday Clubin edellisenä vuonna hankkiman hotellien tason. Ajelimme Puerto Ricoon taakse Playa Amadorekselle. Etsimme korkealla rinteessä sijaitsevan hotelli Holiday Club Jardin Amadoreksen, löysimme sieltä suomalaisen loma-osakemyyjän Jyrin ja tutustuimme hänen opastuksellaan huoneistoihin.

Yllätyimme positiivisesti huoneiston upeasta sisustuksesta, suuresta parvekkeesta ja mukavasta merinäkymästä yli rakennetun noin 500 m pitkän hiekkarannan. Jyri näytti meille vielä rannalla sijaitsevan HC:n suosituimman kohteen eli HC Amadores Beach Clubin, joka on matala 2-kerroksinen aparthomentostyyppinen hotelli hyvällä paikalla. Suurissa huoneistoissa oli suuret parvekkeet ja upea merinäköala. Totesimme, että molempiin hotelleihin voisi tulla viikoksi, sikäli kun vain onnistuisi löytämään vapaan viikon. Tuntuivat olevan täysin buukattuja esim. seuraavan syksynä. Hyvällä tuurilla kyllä saattaa löytää, joten kannattaa katsella sillä silmällä, jos paikka kiinnostaa vielä, kun aletaan vakavasti pohtia ensi syksyn kohdetta.

Ajelimme vielä Puerto Moganiin iltapalalle tuoreiden meren elävien toivossa. Maistelimme niitä erilaisina tapaksina ja petyimme makuihin. Ainoastaan valkosipulilla kyllästetyt mustekalarenkaat pannussa olivat herkullisia. Simpukoita eikä katkarapuja ei oltu osattu maustaa makuhermojemme mukaan, joten ajelimme vähän pettyneinä pimeässä illassa hotelliimme.

Lauantaina oli kotiinpaluun aika. Aamiaisen jälkeen teimme pitkän kävelylenkin rantahietikolla varpaita hellien ja lueskelimme aikamme altailla. Huone piti luovuttaa klo 12 mennessä ja kone lähtisi vasta 16.20. Onneksi lounge odottelI jälleen PP:n haltijoita.

Summa summarum ja paluumatka kotiin

Olimme todella tyytyväisiä etenkin hotelliimme. Siihen voisi jopa palata, mutta itsemme tuntien tuskin palaamme samaan paikkaan toista kertaa. Ehkäpä HC:n kohde joskus tai sitten Melia-groupin joku toinen hotelli. Todennäköisesti löydämme kuitenkin itsemme jostain muualta. Aika näyttää.

Arviot ja kultakruunu puhuivat puolestaan. Koska kyseessä oli jälleen RCI-kohde, kustansimme majoituksen pisteillä (66000) ja rahalla (141 euron varausmaksu). Käytännössä viikkohinnaksi tuli noin 500 eu. Paikan päällä totesimme, että ”halvalla menee”. Hotellin 1 mh ja olohuone/keittiön vuorokausihinnat pyörivät tuolloin Bookingin mukaan noin 250 eurossa aamiaisineen. Finnmatkat myi samaan hotelliin viikoksi pelkän huoneen 1100 euron hinnalla lentoineen/hlö. Juniorsviitistä saa pulittaa vielä yli 700 euroa lisää (2 henkeä). Kun maksoimme Norwegian Airwaysin suorasta lennosta yhteensä 660 eu, saimme 2800 euron 2 hengen matkan 1160 eurolla. Ei paha! No, meille tuli kyllä aamiaiset maksettavaksi erikseen, 7 eu/hlö, joten matkakassamme hupeni vielä 100 eurolla. Kuluihin pitää vielä laskea autovuokra, joka oli vakuutuksineen noin 180 eu/vko.

Nyt jännitämme enää sitä, löydämmekö automme lumikinosten keskeltä, sillä Suomessa ovat alkaneet lumisateet ja myrskytuulet ovat pitäneet huolta siitä, että laivoilla on o-pussien tarve ollut ennätyssuuri. Toivottavasti myrsky ei vaikuta meidän laskeutumiseen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 0.45 maissa. Laskeuduimme ongelmitta ja autokin löytyi vaikeuksitta.

SS 2:

Niin kävi, että varasimme lentokentällä seuraavalle syksylle majoituksen Madeiralta. Olimme pari vuotta sitten tutustuneet upouuteen Pestana Promenade-hotelliin. Surfaillessani RCI:n sivulla huomasin, että sinne saa nyt viikon pisteillä. Löydämme itsemme sieltä 30.9.-7.10.2013. Sen matkan seuraava viikko menee ehkä mantereen puolella Albufeirassa. Lennot tosin ratkaisevat sen asian, joten eiku lentoja etsimään. Kyllä omatoimimatkailu on mielenkiintoista!

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *