Fuerteventura – Morro Jable on Jandian rantaparatiisi

Esittelin Fuerteventuran pohjoisosaa matkakertomuksessani Fuenteveturan must-kohteet. Silloin vain piipahdimme saaren eteläosassa Jandian alueella automatkallamme. Nähtyämme Morro Jable upeat hiekkarannat päätimme, että sinne palaamme. Tuo haave toteutui yllättäen jo puolen vuoden kuluttua. Olimme varanneet viikoksi huikean hienon Anfi-hotellin Gran Canarialta. Etsiessämme edullisia lentoja oivalsimme, että voimme iskeä monta kärpästä yhdessä iskulla. Yksi iskun kohteista oli Fuerteventura, jossa olimme muutaman yön ennen kuin lensimme Bilbaoon ym.

Tässä matkakertomuksessa esittelen lyhyesti miten koimme Morro Jablen ja sen maailmankuulut rannat.

Maanantain 3.10.2016 veimme hyvin palvelleen Yariksemme Las Palmasin lentokentälle. Terminaalin edessä noin 200 m päässä oli bussipysäkkejä, joista oikealla viimeisin oli se, josta lähti pikavuoro Las Palmasiin ja siellä Parque de Santa Catalinaan saakka noin 5 eurolla. Siellä on maan alla suuri bussiterminaali. Kun nousee liukuportaita maan päälle, on vastassa valtaisa ostoskeskus. Laivayhtiö Armaksen lautat lähtevät melko läheltä sitä, mutta Fred Olsenin lipunmyynti ja terminaali on varsin vaatimattomassa paikassa noin 1 km päässä ostoskeskuksesta. Sitä ei ollut helppo havaita ja ilman paikallisen opastusta emme olisi sitä ehkä havainneet. Löytyihän se!

2,5 tunnin matka kohti Fuerteventuraa on valmis alkamaan. Jouduimme pulittamaan siitä peräti 42 €/nenä syystä, ettemme varanneet lippuja ajoissa.

”Oo Las Palmas, oo Las Palmas, sunluoksesi lämpimään…” Sinne jäi. Saas nähdä milloin kohdataan seuraavan kerran. Ensi vuonna on ainakin vuorossa Teneriffa ja Lanzarote, mutta…

Morro Jable

Saavuimme Morro Jableen klo 14 jälkeen, sillä olimme päässeet liikkeelle noin tunnin myöhässä. Otimme satamassa taksin, joka ajoi meidät noin 4 km päässä sijaitsevaan hotelliimme Sol Yandia Mar. Se maksoi 5 euroa.

Hotellissa alkoi sitten tapahtua. Meidät ohjattiin ensin erilaiseen huoneeseen mitä olimme varanneet. Voucherissamme luki merinäköala ja varmistelin asiaa vielä ennen kuin siirryimme huoneistoomme. Kävi kuitenkin ilmi, että se oli suurin piirtein paanan pohjimmainen huoneisto ilman mitään näkymiä. Kaiken huipuksi siellä oli tupakoitu, joten hikoilu jatkui vetäessämme laukkumme portaita ym. pitkin takaisin respaan. Ääneni oli saattanut hieman muuttua kireämmäksi kertoessani, ettemme ole missään muotoa tyytyväisiä huoneistoon. Kävi ilmi, ettei sellaista huoneistoa ole vapaana, jonka olimme varanneet jo kauan sitten. Pieni neuvottelu johdon kanssa ja meillä oli ihan kohtuullinen huoneisto osittaisella merinäkymällä RIU:n takana. Olimme varanneet sen aamiaisella 70 euron hintaan, mutta pienen välikohtauksen jälkeen meillä olikin puolihoito pariksi yöksi. Menetteli, kun ei valittanut! Hinta laatu ok, sillä kyseessä oli 1 mh huoneisto. Tästä hotellista ei kuitenkaan jäänyt kuvamateriaalia perikunnan ihmeteltäväksi, sillä olimme tottuneet vähän parempaan tasoon.

Kohta olimme kartsalla hillumassa. Ensimmäisenä törmäsimme Alonson muutamia vuosia sitten ohjastamaan Ferrariin. Pitihän se kuvata, koska olin osannut pukeutuakin oikeaan väriin.

Pääkohteemme oli kuitenkin Yandian uskomattomat hiekkarannat. Tämä kaistale on noin 6 km mittainen ja sitä me sahasimme ees sun taas kolmena peräkkäisenä päivänä.

Varpaistelu hienohiekkaisella rannalla on ”se juttu”. Kilometrejä tuli paljon.

Säät olivat ihanteelliset koko ajan. Pakkohan sitä oli joka kerta myös pulahtaa juuri oikean lämpöiseen veteen. Tuohon lomailumuotoon ei voi kyllästyä!

Se oli sitä samaa, joka päivä! Eikä siihen edes kyllästynyt.

Parin yön jälkeen alkoi lomamme hotellinvaihtorumba. Emme tulisi olemaan enää pari yötä kauempaa samassa hotellissa tuon loman aikana. Nostimme 5.-7.10 hieman tasoa ja siirryimme 4 tähden Yandia Golf -hotelliin puolihoitoon jälleen. Taso parani jonkin verran eikä meitä haitannut vaikka se olikin 2 km päässä keskustasta. Hinta laatu oli vieläkin parempi, kun maksoimme reilut 80 euroa/vrk. Ja hotellista oli maksuton kuljetus keskustaan muutaman kerran päivässä.

Huoneisto oli valtavan kokoinen. Keittiö-olohuoneyhdistelmä jäi lähes käyttämättä puolihoidon johdosta.

Makuuhuoneesta oli suora pääsy terassille, josta aukesi uima-allas-vuoristonäkymä

Ei ollut tungosta altaalla, ei! Tämän hotellin kulta-ajat ovat takanapäin. Taustalla näkyvä golfkenttäkin kaipasi pelaajia enkä viitsinyt lähteä paikkaamaan tilannetta.

Joku tolokku pitäisi olla huoneisojen koossa, mutta tuo keskimmäinen huone ei ollutkaan käytössämme. Vasen terassin ovi johtaa olohuoneeseen.

Kelpasi siinä tyhjentää mukaan kulkeutunut piccolopullo.

Pari kilometriä majakasta pohjoiseen oli jo vähän enemmän tohinaa rannalla.

Taustalla näkyy luonnonpuisto ja kuvasta on juuri tippunut majakka pois.

Kävelimme rannalta hotelliimme. Matkalla kohtasimme ikävän näyn sillä kuvassa etualalla näkyvä hotelli on yksi niistä useista komplekseista, jotka ovat jääneet tyhjilleen! Surullista, mutta totta.

Hotellimme näkyy golfkentän takana keksellä, vaalea iso rakennus.

Perjantaina 7.10 oli aika jälleen lähteä liikkeelle. Olimme täydellisesti unohtaneet Fuerteventuran oranssit bussit. Ne ovat saaren yhdenmoinen shuttle-kuljetusjärjestelmä. Viimeistään vuorokautta aikaisemmin tilatessasi saat ne hakemaan hotellilta varsin kohtuulliseen hintaan. Hokasimme sen liian myöhään, joten matkasimme lentokentälle paikallisbussilla. Tuo vajaan 100 km matka kesti vajaat 1,5 tuntia ja maksoi 9 euroa. Ei paha hinta siis. Olimme vajaat pari tuntia ennen lentoa kentällä odottamassa, että pääsisimme Bilbaoon, jossa uudet seikkailut odottivat. Siitä on tulossa erillinen matkakertomus.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *