Dubai – täynnä suurta ja ihmeellistä

Dubai on kasvattanut vuosi vuodelta suosiotaan matkailumaana syystä, että siellä on aina lämmintä ja lentomatka on kohtuullisen lyhyt. Olimme siellä edellisen kerran vuonna 1993 ikimuistoisella reissulla, kun Net-Matkat, jolta ostimme matkan, meni konkurssiin. Onneksi meillä oli  matkaseurueessamme huippujuristi, joka neuvotteli sheikin ym. kanssa päivittäin. Hänen ansiostaan saimme viettää siellä koko viikon vaikka tervetulotilaisuudessa ilmoitettiin, että lomanne loppuu heti. Tämän hurjan kokemuksen jälkeen oli aika jännää palata katsomaan miten Dubai on muuttunut. Ja olihan se! Ehdimme viikon aikana nähdä maailman korkeimman rakennuksen, suurimman hotellin, mahtavimmat vesiurut, avaruuteen näkyvät palmusaaret jne. Eikä elo vieraassa kulttuurissa ole aina yllätyksetöntä.

Arabiemiirikunnat 2.-10.10.2015

Se oli yksi tavallinen päivä kesäkuun lopussa, kun tutkailin RCI:n sivuilta matkavaihtoehtoja syys-lokakuun vaihteeseen. Olemme tällä vuosituhannella ottaneet tavaksi lähteä syksyn koleutta pakoon jonnekin lämpimään. Dubai on pyörinyt tavoitelistallamme jo pitkään, sillä edellinen, –reissu oli jo vuonna 1993. Päivitys tuli mahdolliseksi, sillä RCI:n sivuille oli yllättäen tullut uusi kohde, jota en ollut aiemmin bongannut eli Ivory Grand – hotelli. Se on valmistunut vuonna 2010 ja tähtiäkin oli viisi. Kun sieltä löytyi vielä 2mh (109 neliötä) huoneisto, johon tarvittiin vain 30000 pistettä ja 147 €, oli päätöksen tekeminen helppoa. Tein varauksen ja aloin etsiä lentoja. Löysin Supersaverin kautta Turkish Airlinesin lennot Istanbulin kautta hintaan 375 €/matkalainen. Vaikutti, että meille on tulossa edullinen matka, kun pakollisten kokonaiskulujen määrä oli noin 500 €/hlö. Ei Askompaa! Kun paikan päällä odotti vielä yllätys, että aamiaiset kuuluvat hintaan, oli Asko Tours onnistunut jälleen kerran löytämään unelmakohteen. Koska huoneisto oli tilava, pyysimme aikuiset lapsemme mukaan eikä heitä tarvinnut kauaa houkutella 🙂 Anne, Maiju ja Antti hankkivat liput samalle lennolle aiemmalla paluulennolla, joten ydinperheloman odotus alkoi.

MATKAAN…

Siirryimme lentokentälle ensimmäistä kertaa junalla, sillä kehärata oli aukaistu kesällä. Matkan hinta eläkeläiseltä huikeat 6,70 €, vaihto Tikkurilassa ja vielä vähän aikaa lentokentällä joutuu loppumatkan körryyttelemään bussilla, jonne pääsee maan syvyyksistä hissillä tai rullaportailla: matkaa oli ylös ja vielä muutaman sadan metrin kävely. No, liekö uusi asema valmis, kun lähdemme marraskuun lopussa Tansaniaan? Noin tunti 15 min siirtymisen jälkeen olimme kentällä, tsekkasimme itsemme sisään ja menimme, jälleen kerran, Olohuoneeseen, jonne Priority Pass kelpaa. Tästä upeasta loungesta alkaa jo tulla vakiopaikka, sillä niin monet kerrat olemme parin viime vuoden aikana sen valmistuttua aloittaneet lomareissumme siellä kuohuviinillä ja maistuvilla purtavilla.

Anne, Maiju ja Antti tulivat reilun puolen tunnin kuluttua mukaan skoolailemaan. Maiju ja Antti olivat olleet Nordic Business –foorumissa sivistymässä ja Anne tuli myös suoraan töistä samalla junalla. Oli mahtavaa saada omat lapset mukaan lomareissulle. Edellisestä tällä kokoonpanolla tehdystä matkasta ehtikin kulua 15 vuotta. Tytöt kulkivat silloin vatsat pyöreinä odottaessaan esikoisiaan, matkan suuntautuessa Alicanteen.

Skoolailujen ja pikkupurtavien jälkeen siirryimme vieressä olevalle portille, josta Turkish Airlines kuljetti meidät Istanbuliin klo 18.30. Turkissa hyödynsimme välilaskun menemällä loungeen odottelemaan. Shoppailuakin piti harrastaa sen verran, että Anne osti muutaman kuoharipullon viemisiksi. Itse olimme pakanneet juomat jo kotona laukkuihimme syystä, että Dubaissa ei alkoholituotteita saa kaupoista. Ravintoloistakin vain osa myy alkoholia.

Reilun parin tunnin odottelun jälkeen olimme valmiit yölennolle Dubaihin. Tuo noin 5 tuntia kestänyt lento meni onneksi osin nukkuen. Aamulla klo 6 jälkeen olimme perillä, haimme laukut ja siirryimme metroon. Muutama vuosi aiemmin aukaistu metro on välttämätön kulkuväline tuossa hurjaa vauhtia kasvavassa kaupungissa. Lunastimme lippupisteestä noin 5 € tiketit ja hyppäsimme muutaman minuutin välein automaattiohjauksella kulkevaan uudenuutukaiseen, hienoon junaan. Tytöt halusivat katsella skytrainista maisemia ja valitsivat ensimmäisen vaunun ja sen ensimmäisen osaston: olihan se hienoa katsella sieltä maisemia todella upeassa vaunussa, ilman muita matkaajia 🙂 Katselu tosin katkesi kuin kanan lento siinä vaiheessa, kun Anne huomasi kyltin, että tuo osasto oli varattu ”kultakorttilaisille”. Sakkomaksuja tulisi muutama satanen, jos jäisimme kiinni. Keräsimme kapsäkkimme ennätysnopeasti ja siirryimme karvalakkipuolelle, joka sekin tosin hohti uutuuttaan. No, väkeä oli nyt junan täydeltä, joten luksusmatkailu loppui muutamaan kilometriin.

Saavuimme Emirates Mallin metroasemalle reilun puolen tunnin matkustamisen jälkeen. Olin tarkistanut kartalta, että hotellimme olisi ostoskeskuksen takana, joten rullautimme laukut viimeisen päälle kiiltävän valtavan kokoisen ostoskeskuksen läpi ilmastoituja käytäviä pitkin. Matkaa kertyi vajaa kilometri. Toisella puolella aloimme kysellä Ivory Grand hotellin sijaintia, mutta kukaan ei tiennyt. Lopulta joku ilmoitti sen olevan vähän matkan päässä ostoskeskuksesta ja kylttien näkyvän, kun menemme ulos. Astuimme ulos ilmastoidusta rakennuksesta ja edessämme avautui 100 m pitkä ”sauna”, jossa autot tulivat ja menivät parkkihalliin. Kuumuus iski käsittämättömällä voimalla ja hiki alkoi valloituksensa välittömästi. Kun pääsimme hallista ulos auringonpaisteeseen, tilanne paheni entisestään, jos mahdollista. Ivoryn kylttiä ei näkynyt, joten ei auttanut kun lähteä vetämään laukkuja yli tyhjän tontin. No, päätimme kiertää sen tien vartta, sillä katukäytäviä ei Dubaissa juuri ole. Hikoilimme itsemme pari sataa metriä ensimmäisen hotellin viereen ja selvitimme, että Ivory on korttelin toisella puolella. Laukkujen vedot jatkuivat ja siellähän se. Myöhemmin paljastui, että jos olisimme tulleet vähän enemmän vasemmalta ulos, olisivat hotellin kyltit näkyneet. Nyt Hilton esti tärkeän näkymän.

Hotellihuoneestamme otetussa kuvassa näkyy Emirates Mall -ostoskeskus, jonka vasemmassa reunassa kohoaa siellä olevan laskettelukeskuksen korkein kohta. Taustalla keskellä maailman ainoa 7 tähden hotelli Burj Al Arab.

Vaikka olimme hotellissa puoli yhdeksän aikoihin, saimme huoneiston käyttöömme. Samalla varmistui, että aamiaiset todellakin kuuluvat 147 € viikkohintaan. No, jouduimme maksamaan 40 € veroja ja ensimmäiset aamiaiset a’ 10 €, mutta kärsimme nämä pienet lisät suomalaisella sisulla.

Huoneisto oli perussiisti apartment, jonne oli todella hienoa levittää kamat ja käydä taloksi. Ainoa pieni järjestely tuli syystä, että huoneisto oli mitoitettu 4:lle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Selvisimme kuitenkin ilman lisämaksua, kun päätimme majoittaa Antin johonkin nukkumaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että yksi vuode kasattiin lattialle… Aamiainen hotellimme ravintolassa maistui kaiken seikkailujen jälkeen.

PÄHKÄHULLUA HOMMAA

Kävimme hetimiten testaamassa katolla sijaitsevan uima-altaan, mutta siellä ei olisi viihtynyt naapurin Erkkikään. “Ei tuule nyt, on tyyni nyt, kun tuuli nyt on tyyntynyt” (englanniksi calm By Riski) ja se kyllä tuntui. Siellä oli niin kuuma, ettei edes varjopaikka auttanut hirveästi. Nuorempi väki viihtyi siellä yllättävänkin hyvin, mutta eläkeläiselle siellä oli liian kuuma.

Ei aikaakaan, kun menojalka alkoi vipattaa ja päätimme lähteä tutustumaan linkki: maailman ainoaan 7 tähden hotelliin Burj Al Arabiin. Tuo 321 m korkea hotelli on samalla maailman korkein hotelli. Päätimme tutustua ympäristöön kävellen ja niinpä lähdimme väsynyttä työläistä (Antti) lukuun ottamatta matkaan. Hän jäi loikoilemaan ja lueskelemaan altaalle.

Kilometrin matka metroaseman ohi läpi kauppakeskuksen sujui kuin leikki, mutta sitten vaikeudet iskivät. Tultuamme avoimen taivaan alle huomasimme, että ulkona on todella kuuma, edelleenkin 🙂 Olimme päättäneet kävellä ”lähellä” olevaan hotelliin eikä sisu eikä järki ohjanneet meitä ottamaan taksia. Hiki virtasi ja paita kastui, mutta leppilampiset painoivat 40 asteen helteessä tajuamatta, että matka oli todellisuudessa 3 km.

Kun saavuimme puolen kilometrin päähän hotellista, tien varressa oli kuin taivaan lahjana ilmastoitu bussipysäkki. Eiku sisään ja paita meikäläisellä vääntöön. Se oli täysin märkä…

Hieman kuivateltuamme ja virkistäydyttyämme jatkoimme matkaa huomataksemme, että epätoivottu tila saavutettiin jo 100 m päässä. Raahauduimme viimeisillä voimilla loistohotellin portille saadaksemme kuulla, ettei sinne noin vain mennäkään. Pääset sinne yöpyjänä tai maksamalla vähintään 125€ vierailusta, johon sisältyy aamiainen, lounas, iltapäivätee tai illallinen. Asko Toursin budjetti ei kestä sellaista, joten jatkoimme matkaa vielä puoli kilometriä Jumeirah Beach hotelliin, jonne pääsy tuntui lottovoitolta. Olihan se noloa kulkea pääaulan läpi paita likomärkänä vessaan pesemään kasvoja, mutta ”nöden studerar icke juridik” eli “hätä ei lue lakia”. Minun tuskani oli pientä siihen nähden, että Marjattaan oli iskenyt päänsärky.

Istuimme aulabaariin juomaan ison pullollisen vettä ja elämä alkoi voittaa.

Marjatta jäi aulaan parantelemaan itseään Maijun apteekista hakeman lääkkeen avulla ja me muut lähdimme etsimään julkista rantaa, sillä hotellin rantaan ei päässyt, kun ei ollut asukas. Eipä tietenkään! Pienen harhailun jälkeen löysimme kadun pätkän, josta pääsimme rantaan. Jumeirah Beach on alueen ainoa vapaa ranta, joten varpaita liottelemaan. Paita oli jälleen vääntökunnossa, joten olihan se kiva vetäistä pois päältä. Pääsimme vesirajaan todetaksemme, että se on todella lämmintä, liian lämmintä. Erkillä olisi taas äitiä ikävä. Varpaistelimme tovin ja lähdimme takaisi. Ei sitä kestä kukaan…

Hikisen vajaan km kävelyn jälkeen meikäläisellä samat rituaalit. Mahtoi toilettia vastapäätä olevan myyntipisteen naisella olla naurussa pitelemistä, kun sama eläkeläinen tulee jälleen vettä valuvana virkistäytymään. Onneksi käsipyyhekasan täydentäjä, joka sattui paikalle kuten edelliselläkin ekskursiollani, oli eri mies. Muuten olisi voinut vaikea selittää sellaista nestehukkaa. Kuivateltuani tovin itseäni liityin rouvien seuraan ja etsimme taksin. Oli taivaallinen tunne päästä hyvin ilmastoituun autoon. Noin 4 € maksu 15 min kyydistä oli niin naurettava pieni, että kävely tuntui entistä typerämmältä. Pähkähulluja nuo suomalaiset ja varsinkin leppilampiset.

Hotellissa lähdimme altaalle Marjatan jäädessä parantamaan päätään. Parannusprosessi vaatikin lepoa ja aikaisen nukkumaanmenon.

Me muut lähdimme illalla tutustumaan Emirates Malliin ja päädyimme lopulta maukkaalle illalliselle tunisialaisravintolaan.

Kävimme myös katsomassa yhtä ihmettä eli sisälle ostoskeskukseen tehtyä laskettelurinnettä. Ulkona 40 astetta lämmintä, sisällä -4 pakkasta. Hulluja nuo arabit!

Paluumatkalla hotellin löytäminen oli melko helppoa, sillä pimeässä se erottui…Asteita silti noin 35!

 

PALM ISLAND – yksi maailman ihmeistä 

 


Marjattakin oli tervehtynyt sunnuntain kunniaksi, joten eikun menoksi.

 

Yksi must-kohteista oli käydä katsomassa maailman kahdeksatta ihmettä linkki: Palm Islandia. Tuo jättimäinen palmun muotoinen saarihanke ei ole vieläkään täysin valmis vaan sinne rakennetaan koko ajan lisää, mm. huikeaa ostoskeskusta, joka valmistuu vuonna 2020. Ajelutimme itsemme taksilla palmusaarten juuressa olevalle skytrain-asemalle.

Muutamalla eurolla sai edestakaisen junamatkan linkki: Atlantis The Palm hotelliin, joka on valtavan kokoinen kokonaisuus palmusaarten latvassa. Mieletön helle ohjasi meidät pikaisesti pieniä myymälöitä haukanneeseen kauppakeskukseen. Putiikit eivät kiinnostaneet eikä ollut suuri yllätys, ettei hotelliin päässyt.

Yhdeksi uutuudeksi osoittautui Antin bongaama kultaharkkoautomaatti. Harmittavasti ei ollut riittävästi intoa kokeilla sijoitustaitojaan ja ostaa harkkoa kotiin viemiseksi.

 

Kävimme pienen kävelyn rantakäytävällä todetaksemme, ettei tämä ole valkoisen miehen hommaa ja hyppäsimme junaan ja sitten taksiin.

Tässä vielä VIDEO: junamatkalta Palm Islandille.

Autosafari kutsuu aavikolle

 

Nyt oli sopivasti aikaa mennä lepäilemään, ketkä altaalle, ketkä kämpille. Tytöt olivat neuvotelleet sopivat hinnat safarimatkasta eli 42,50 €/nenä. Klo 15 olimme valmiit hyppäämään maasturiin, joka veisi meidät loppupäivän kestävälle reissulle. Meillä oli käytössämme mukavan intialaistaustaisen kaverin kuljettama Land Gruiser, jolla siirryimme kokoontumispaikalle vajaan tunnin päähän hiekka-aavikolle. Kaveri oli innokas puhuja ja meille selvisi monenlaisia faktoja (?) Dubaista yms. Kuskimme oli yksi kolmesta veljeksestä, jotka kaikki ajavat tuon saman matkatoimiston autoja, ovat poikamiehiä (ei ole kuulemma varaa ”ostaa” intialaista naista ja muut eivät kelpaa). Kaveri tekee töitä 8 kk vuodessa lokakuusta toukokuun loppuun joka päivä ja “nukkuu” 4 kk eli kuumimman kesäajan. Työpäivän päätteeksi hän ajelee kotiin vanhempien luokse 100 km päähän ja tulee taas klo 15:ksi töihin. Nukkumisrytmi on kuulemma klo 4-13. Vain elämää…

Odottelimme jonkin aikaa kokoontumispaikalla, jotta firman kaikki autot tulisivat paikalle. Samalla kuljettajat laskivat ilmanpaineet sopivaksi hiekalla ajoa varten. Kun noin 10 auton saattue oli kasassa, alkoi hurja kurvailu aavikolla autot melkein kiinni toisissaan. Kovalla vauhdilla dyyneillä ylös alas, välillä sivuluisussa 45 asteen kulmassa hiekan pöllytessä ja vauhdin ollessa olosuhteisiin nähden ajoittain aika kova.

Annella tuli matkan johdosta keskivartalo kipeäksi, sillä puolen tunnin kurvailu neliökilometrin alueella yhtiön omassa reservaatissa vaatii kunnon kahvoja, joista kiinni pitämällä ei lähtenyt auton sisällä lentoon. Hullua oli sekin huvi, mutta onneksi se loppui ennen kuin osa porukasta alkoi yrjöillä. Jossain vaiheessa yritin varovasti kysellä kuinka paljon tapahtuu ympäriajoja, mutta onneksi kaveri ilmoitti keskittyvänsä ajamiseen eikä puhumiseen sen puolen tunnin aikana. Musiikki pauhasi kovalla, jotta kuskin draivi olisi pysynyt yllä ja me puristimme rystyset valkeana välttyäksemme mustelmilta.

 

Onneksi 🙂 kaikki hauska loppuu aikanaan ja saavuimme puoli kuuden maissa leirille.

Aavikon graffiti…

Sisarukset hyppäsivät välittömästi kamelin selkään ja kävivät nauttimassa pienen safarin.

 

TÄSSÄ TUNNELMIA VIDEON AVULLA: Safarilla autolla ja kamelilla

 

VUODEN 2015 KUVA!

Sen jälkeen kuvien ottoa auringon laskun aikaan ja lopputuloksena vuosituhannen laukaus Maijulta.

Anne ja Antti hyppivät lämpimikseen ”muutaman” hypyn ja yksi niitä oli täysosuma-ajoitus.

Fiilistely dyyneillä jatkui vielä jonkin aikaa, Maiju kävi laskemassa laudalla dyyniä alas ja me eläkeläiset lähdimme loikoilemaan (ja hikoilemaan) leiriin ja odottamaan ohjelman ja illallisen alkamista. Muutoin hyvin järjestetyn kokonaisuuden ainoa pieni puute oli se, että odotusaika oli liian pitkä. Kestimme sen kyllä kuten suomalaiset.

Illan ohjelmassa oli upea video: vatsatanssishow, tulishow yms. Taitavia esityksiä. Illallinen syötiin matoilla istuen ohjelmalavan ympärillä. Tarjolla oli alkupalat ja sen jälkeen runsas salaattipöytä, kasviksia, riisiä & grilliruokaa. Uskonnosta johtuen mielenkiintoinen yksityiskohta oli, ettei lihalautasen kanssa saanut mennä telttaan, jossa buffetpöytä sijaitsi. Juomana tarjoiltiin vettä ja virvokkeita.

Hintaansa nähden hyvä ilta päättyi klo 21 maissa ja lämpimästä säästä johtuen ilmastoitu auto tuntui taas erityisen hyvältä.

Paluumatkalla joku autokunta oli bongannut pienen ravun kokoisen skorpionin hiekalla ja pääsimme näkemään, kun se kipitti auton valokeilassa pakoon. Pysähdyttyämme parin putiikin eteen renkaiden täyttöshowhun kyyditettävät pakotettiin ilmastoidusta autosta hikoilemaan ulos ja totta kai ostoksille putiikkeihin. B to B toimii niin. Tehdessämme lähtöä viimeinen autokunta tuli paikalle ja heillä oli tuliaisena skorpioni, jonka yksi kaveri oli pyydystänyt limsapulloon! Siinä riitti ihmettelemistä ja pelottelemista. Sattuma vai jokailtainen show?

Kämpillä huomasi, että ilta oli jäänyt syvälle mieleen ja se vaikutti jopa Maijun pukeutumiseen.

Tämä tarinamme on sen verran pitkä, että jatkan sitä seuraavassa postauksessa. Se ilmestyy huomenna…

 

Ellet ole vielä käynyt tykkäämässä Facebook-sivustoa “Appa matkustaa”, tee se nyt. Saat tuoreeltaan tiedon uusista matkakertomuksista.

Comments

  1. Juttu olikin vuodelta 2015, mutta hieno matkakuvaus Dubaista. Kahden vuoden aikana Dubain lennot ovat halventuneet selvästi eli nykyään sinne pääsee jo tosi edullisesti.

    Sivustollamme on englanninkielinen kirjoitus Dubain aavikkosafarista. Niiden laadut vaihtelevat luvattoman paljon. https://finnoytravel.com/en/experiences/2017/11/30/our-experiences-from-well-organized-desert-safari-in-dubai/ .

    1. leppilampi says:

      Kiitos Niko, myös sinun postauksistasi. Ovat ne aavikkoreissut mielenkiintoisia kokemuksia vaikka turistijuttuja ovatkin.
      Jep, menemme Dubaihin helmikuussa ja suorat lennot olivat 150 €, joten alas on tultu.

  2. No huh! Kuulostaa kyllä hurjalta tuo teidän ensimmäisen Dubain matkan kokemus, että heti ensimmäisenä lomapäivänä kerrotaan loman loppuvan heti. Onneksi ette joutuneet palaamaan saman tien kotiin. Voisi kyllä harmittaa ja tosi paljon!

    Meidän puolentoista vuoden takainen Dubain hotellin uima-allas katolla näyttää tosi samanlaiselta. Noita siellä varmaan on aika paljon. Meille sattui onneksi melko viileä viikko ja jatkuvasti oli alle 30 astetta. Pystyimme nauttimaan myös altaasta 🙂

    1. leppilampi says:

      Niinpä. Sitä 1. reissua on muisteltu useasti ja hyvällä, kaikesta huolimatta. Kokemukset yhdistivät ja ystävyyksiä syntyi.
      Kattouima-altaiden ongelma on, että siellä on liian kuuma. Helmikuun matkallemme varasimmekin rantahotellin. Ilmeisesti sääkin pitäisi olla miellyttävämpi siihen aikaan.

  3. Dubaissa en ole vielä käynyt, vaikka monena vuonna olen jo ollut melkein klikkaamassa edulliset lennot ostoskoriin. Ehkäpä ensi vuonna sitten vihdoinkin! Olen myös hieman harmitellut Dubain suht kallista hintatasoa, sillä näin yksinmatkailijalle huoneen maksaminen kokonaan omasta pussista voi nostaa paljonkin matkabudjettia. Mutta pitääkin miettiä noita apartments-tyylisiä paikkoja!

    1. leppilampi says:

      Kyllä kannattaa käydä kokemassa Dubain ihmeet. Ei se lopulta erityisen kallis ole. Hotellejakin saa ihan edullisesti. Tarjontaa on 😊

  4. Ne Tammelat says:

    Melkoisen vaiherikas loman aloitus teillä! Mahtavaa, että saitte perheloman järjestymään, tärkeitä hetkiä ne. Saattaisin liittyä hullujen paikallisten seuraan laskettelemaan, jos hinta olisi kohdallaan 🙂 Aavikolla huristelu kiinnostaisi myös.

    1. leppilampi says:

      Ellet ole käynyt, alahan katsella halpoja lentoja. Ainutlaatuinen paikka.

  5. Hieno reissu teillä ollut. Ensimmäinen puolisko täynnä toimintaa. Amatsoniasta semmoinen vinkki että kannattaa pitää sateenvarjo aina mukana. Se auttaa pelastamaan auringonpistokselta ja sitä seuraavalta päänsäryltä, ja oikeasti myös viilentää ja helpottaa oloa.

    1. leppilampi says:

      Totta joka sana 😊. Joo, kyllä tuota aurinkovarjon kannattaa harkita jatkossa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *