TANSANIA Ruahan kansallispuisto ja Iringa

Järjestän matkakertomuksiani hieman luettavampaan muotoon. Olen pätkinyt massiivisia kertomuksia lyhyemmiksi ja siksi vastaan tulee tuttuja juttuja. Täten kohteet on helpompi löytää. Koeta siis kestää 🙂Ruahan kansallispuisto on eläinten Paratiisi, jossa ihmiset käyvät kylässä. Meille tämä oli kolmas vierailu. Siellä on mahdollista bongata leijonien lisäksi leopardeja, elefantteja, kirahveja, seeproja ja vaikka mitä. Edellisen vuonna 2011 toteutetun matkamme kuvasatoa kannattaa myös käydä vilkaisemassa silloisesta matkapäiväkirjastamme. Tuo on paikka, jossa yksi jos toinen on menettänyt sydämensä Afrikalle, meidän lisäksi. Jokainen on varmaan nähnyt elokuvan “Minun Afrikkani”, jossa Meryl Streep loisteliaasti näyttelee tarinaa tanskalaisesta Karin Blixenistä. Vaikka sen tapahtumat sijoittuat Tansanian naapuriin Keniaan, Ruahassa pääsee kokemaan vastaavia …

Lue blogikirjoitus

TANSANIA 2015: Iringa, Ruaha, Lazy Lagoon

HUOMAA, ETTÄ OLEN PALOITELLUT TÄMÄN PITKÄN KERTOMUKSEN KOLMEEN OSAAN KÄYTETTÄVYYDEN HELPOTTAMISEKSI. NE LÖYTYVÄT OMINA KOKONAISUUKSINA TOISTAISEKSI UUSIMPIEN TEKSTIEN JOUKOSTA (marraskuu 2016). Tämä oli kolmas matkamme Tansaniaan. Afrikan vetovoimaa on vaikea vastustaa. Näistä matkakertomuksista selviää, miten reissumme onnistui, mitä kaikkea koimme ja miksi palaamme Tansaniaan kerta toisensa jälkeen. Mielenkiintoista nojatuolimatkaa! Matkalla Tansanian Mufindiin marraskuussa 2015 Iringa ja Ruahan kansallispuisto Ruahan kansallispuisto on Paratiisi, jonne palasimme jo kolmatta kertaa. Uskomaton paikka, jota turismi ei ole päässyt pilaamaan. Kuvat puhukoon puolestaan. Ruahan kansallispuisto ja Iringa Ruahan kansallispuiston lodget ovat viehättävyydessään parhaita majoituspaikkoja missä olemme olleet. Kuvat kertovat tarinaamme ja selvitttävät, miksi jo kolmatta kertaa …

Lue blogikirjoitus

Matkakertomus Tansania, Mufindi etc. 11.-16.1.2011

Tiistaina 11.1. saavuimme Mufindiin klo 16 maissa. Rhudi oli jäänyt kyydistämme Mafingassa  ja jatkanut bussilla Ilembulaan. Viimeiset kymmenet kilometrit ajelimme hissukseen Leenan turvallisessa maasturikyydissä. Perillä meitä odottivat valtaisan isot, todella kauniit teeviljelmät. Olimme tulossa Geoff ja Vicky Foxin valtakuntaan, jonka maat he olivat kymmeniä vuosia sitten saaneet paikallisilta lahjoituksena kera toiveen, että keksisivät noille maille jotain hyödykästä käyttöä. Ei liene yllätys, että 1950-luvulla Englannista teeplantaasille työnjohtotehtäviin tulleen Geoffin ja muutaman vuoden kuluttua perässä saapuneen vaimonsa (kun firma armollisesti sen salli) projektiksi tuli teen viljelyalueiden laajentaminen. Mielenkiintoista on, että nykyisin heillä ei ole enää lainkaan teeviljelmiä vaan ne kuuluvat suurelle Unilever-yhtiölle. …

Lue blogikirjoitus